maanantai 30. syyskuuta 2013

Olipa kerran hylätty koiranpentu

Tänään oli Priyan aika aikuistua siinä mielessä, että joutui jäämään oikeasti yksin ensimmäistä kertaa. Hylättiin pentu ensin noin kolmeksi tunniksi ja sitten pienen tauon jälkeen pentu oli yksin vielä pari tuntia. Täytyy myöntää, että pennun yksin jättäminen oli hirveämpää minulle kuin pennulle. Koko työpäivän murehdin sitä kuinka pieni olento itkee yksinään pimeydessä.. Jonin raporttien mukaan Priya jäi aitaukseensa syömään kongia ja nukahti sitten sikeästi. Aitaukseta ei löytynyt edes yhtään pientä vahinkoa. Kun tulin töistä kotiin, Priya heräsi, venytteli pitkään, hymyili ja häntä pyöri.

Eilen kun neiti prinsessa jätettiin aitaukseen siksi aikaa kun kävimme saunassa, oli meininki ihan erilainen. Rentouttavaa saunaa säesti kiukkuinen ulina ja huuto. "Ettehän te voi sulkeä minua tänne kun te olette kotona!!" Aivan niin. Naurettava ajatushan se olikin. Jouduin saunan jälkeen odottamaan vielä pitkän tovin ennen pennun rauhoittumista, jotta voin päästää sen pois aitauksesta.




Tänään harjoiteltiin päiväruuan verran luopumista. Se on ikävä temppu ahnaalle ja kärsimättömälle pennun mielelle, onneksi kaikki namit saa syödä sitten lopuksi.

Illalla käytiin koko porukka lenkillä metsässä. Kesken parhaimman riekun Priya kuitenkin päätti hypätä mahaplätsillä mutalällyyn. Se oli sitten ensimmäisen kunnon pesun paikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti