maanantai 30. syyskuuta 2013

Olipa kerran hylätty koiranpentu

Tänään oli Priyan aika aikuistua siinä mielessä, että joutui jäämään oikeasti yksin ensimmäistä kertaa. Hylättiin pentu ensin noin kolmeksi tunniksi ja sitten pienen tauon jälkeen pentu oli yksin vielä pari tuntia. Täytyy myöntää, että pennun yksin jättäminen oli hirveämpää minulle kuin pennulle. Koko työpäivän murehdin sitä kuinka pieni olento itkee yksinään pimeydessä.. Jonin raporttien mukaan Priya jäi aitaukseensa syömään kongia ja nukahti sitten sikeästi. Aitaukseta ei löytynyt edes yhtään pientä vahinkoa. Kun tulin töistä kotiin, Priya heräsi, venytteli pitkään, hymyili ja häntä pyöri.

Eilen kun neiti prinsessa jätettiin aitaukseen siksi aikaa kun kävimme saunassa, oli meininki ihan erilainen. Rentouttavaa saunaa säesti kiukkuinen ulina ja huuto. "Ettehän te voi sulkeä minua tänne kun te olette kotona!!" Aivan niin. Naurettava ajatushan se olikin. Jouduin saunan jälkeen odottamaan vielä pitkän tovin ennen pennun rauhoittumista, jotta voin päästää sen pois aitauksesta.




Tänään harjoiteltiin päiväruuan verran luopumista. Se on ikävä temppu ahnaalle ja kärsimättömälle pennun mielelle, onneksi kaikki namit saa syödä sitten lopuksi.

Illalla käytiin koko porukka lenkillä metsässä. Kesken parhaimman riekun Priya kuitenkin päätti hypätä mahaplätsillä mutalällyyn. Se oli sitten ensimmäisen kunnon pesun paikka!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Olipa kerran Pieni punainen


Priya on tässä parin päivän aikana saanut tavata kiitettävästi erilaisia lajitovereita. Jonin kanssa treffasivat ulkona naapurin älyttömän reipasta pikkukoiraa, joka oli suurinpiirtein Priyan pään kokoinen, mutta täynnä asennetta. Tänään samassa rapussa asuva iso karhun näköinen koiranpentu sai osansa Priyan riemusta. Leikki tämänkin kanssa onnistui loistavasti.

Mahtava kaveri löytyi myös kuukautta vanhemmasta bordercolliesta. Tämä pentu oli Priyaa jo niin paljon isompi, että neiti jäi jatkuvasti jalkoihin. Vaan ei se menoa haitannut. Priya roikkui rohkeasti mukana ja kävi tarmolla taistohon. Neidillä oli oikea asenne mukana:)



Tänään käytiin taas tekemässä ympyräharjoituksia pihalla ja kotosalla ollaan tehty laatikolla perusasentoa. Priya osaa jo tassutella takajaloillaan kiinni jalkaani! Joni halusi itselleen jonkun projektin, mitä opettaa Priyalle ja ovat alkaneet harjoitella maahanmenoa.  Taas uusien koiranmyrkytytys tapausten innoittamana ollaan alettu myös harjoittelemaan myös luopumista oikein tosissaan.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Olipa kerran pentujen puuhaperjantai

Jee!


Tämän shelttipennun kanssa synkkasi erityisen hyvin

Priyan häntä on kasvanut!

Käytiin hervannan Mustissa ja Mirrissä peuhaamassa pentujen puuhaperjantaina. Priya oli aluksi hämillään ja jonotti ulos mokomasta aitauksesta, mutta ymmärsi äkkiä jutun juonen. Tarkoituksena oli tietysti riekkua henkensä edestä! Tämän ymmärryksen jälkeen jokainen koiranpentu ja omistaja sai maistaa osansa Priyan riemusta. Pienempiä juostiin kumoon (ups..), arempia ahdisteltiin ja rohkeimpien kanssa alkoi mainio leikkihetki. Ihmiset priya myös kiersi läpi pussailemassa. Yksi koiranpentuihin tutustumaan tullut lapsi totesi äidilleen Priyan nähtyään: "Ei oteta tuollaista, tuo on liian villi."

Mukaan oli eksynyt se samainen shelttipentu, jonka kanssa Priya paini jo alkuviikosta ja tämän "vanhan tutun" kanssa kemiat kohtasivat erityisen hyvin. Siitä seurasivat mainiot paini ja riekkuhetket.

Tapahtuma oli ihan mahtava tilaisuus tutustua erilaisiin samanikäisiin pentuihin ja ihmisiin!

Kotimatkalla saatiin harjoitella hihnakävelyä jo ihan tosissaan. Neidiltä oli jäänyt riekku päälle ja hihna oli yksinkertaisesti liian rajoittava pennun sen hetkiseen mielentilaan. Puolimatkassa pentu kuitenkin kävi pitkäkseen tien varteen. Jalat oli riekuttu makarooniksi ja hän ei enää kävele. Kannoin 6kg pentua kotiin.

torstai 26. syyskuuta 2013

Olipa kerran agilitykoira wirneen ilmalento



Tiistaina Priya pääsi ensimmäistä kertaa mukaan viesteilemään. Lähinnä sai odotella häkissä ja häiriköidä hihnan päässä, mutta pääsi vähän jo viestinmakuun pienellä vauvaharjoituksella. Voi että namsujen perässä oli kiva viilättää ihmisten luokse! Into oli hurja. Kyllä siitä mahtava viestikoira tulee:) Käytiin myös ihanan Ilppa-tollerin kanssa vähän käppäilemässä. Kaverusten hihnakävely ei ollut oikein mistään kotoisin jatkuvien riekkumisyritysten vuoksi.

Eilen käytiin Mustissa ja Mirrissä puntarilla. Lukemat kertoivat neidin olevan jo 6,4kg mötkäle. Aikas vonkale! Samalla reissulla hengailtiin Hervannan keskustassa ja ihmeteltiin maailman menoa. Pari ihmistä kävi neitiä moikkaamassakin ja syötteli nameja.




Aloitettiin perusasento harjoitukset pesuvadin avulla. Hiljaa hyvä tulee, joten otetaan vain muutama toisto kerrallaan. Muutaman päivän harjoittelulla Priya osaa tarjota etutassujaan vadin päälle ja liikutella takapäätään. Siitä se lähtee:) pitäisi malttaa vain pitää vieläkin lyhyempiä koulutushetkiä, mutta se on niin vaikeaa kun toinen on niin innoissaan ja itsekin tulee vähän liian ahneeksi..

Käytiin eilen myös takapihan koripallokentällä tekemässä ympyräharjoituksia. Priya oli ihan liekeissä! Palkkasin neitiä hyvästä ympyrästä aina hurjalla vetoleikillä. Priya on siinä erilainen kuin Wentti tai Panu, että se syttyy leikkimisestä niiiin kovasti. Tiesinhän minä sen kun tämäntyyppisen koiran halusin, mutta on se silti tullut yllätyksenä miten mahtava sen kanssa oikeesti on leikkiä! Wentille ja Panulle ruoka on aina ollut se paras palkka, mutta Priyalle tuntuu leikki sopivan paremmin. Kyllähän sille ruokakin kelpaa, mutta tekemisen into on ihan erilaista kun vilauttaa vetolelua taskusta.

Harjoitusten lopuksi Priya sai kantaa lelun takaisin sisälle. Tottakai sitä piti vähän aikaa mutustella pusikossa
Yksinoloharjoitukset jatkuvat välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Neiti jää hiljaa puuhastelemaan ja nukkumaan jos on oikeassa mielentilassa, mutta jos riekku olisi ollut vielä päällä niin aitaus ei vaan riitä tuholaisen elintilaksi. Silloin alkaa huuto. No, onneksi harjoitukset ovat suurimmaksi osaksi olleet onnistuneita.

naminami. Kongia mutustellaan pentuaitauksessa




 Priyalla on nyt myös vakuutus. Mahtipontisesti laitoin vakuutushakemuksen käyttötarkoitus osaan, että agilitykoira. Vakuutuspapereissa lukee nyt "Agilitykoira Wirneen Ilmalento".Kuulostaapa hyvältä!



maanantai 23. syyskuuta 2013

Olipa kerran nurkka projekti


Nyt makaa jaloissa väsynyt pentu. Priya sai painikaverikseen shelttipennun, jonka kanssa yhteistä rallia jaksettiin vetää reilun tunnin ajan. Käytiin myös yhdessä vähän käppäilemässä metsässä. Pennut tulivat hyvin juttuun ja yhteiset leikit löytyivät heti. On se niin mahtavaa katsoa kun koirat puhuvat keskenään koiraa ja pitävät hauskaa! Kuvasin leikistä videoitakin, mutta blogger ei suostu niitä lataamaan, yritän myöhemmin uudestaan...




Viime yönä meillä oli hieman draamaa kun pikku pirulaisemme jäi kiinni sängyn alla nurkan syömisestä. Oli saanut listaan jo pienet jäljet, joten yritimme keskellä yötä kehitellä jotain suojarakennelmaa seinälle. Vaihtoi kyllä mielellään projektinsa johonkin rakentavampaan pureksittavaan, mutta nurkka kutsui pentua taas hetken päästä. Ensimmäinen pahvihökötys kaatui siihen, että sen silppuaminen oli Priyan mielestä vielä hauskempaa kun seinän syöminen. Kaikenlaiset tyynyrakennelmat kaatuivat samaan kynnykseen. Keksimme kyllä lopuksi sitten Priyan pitävän suojauksen. Lopuksi neiti onneksi tyytyi siankorvan syömiseen ja unohti nurkassa odottavan projektinsa.

Neiti oli ensimmäistä kertaa yksin tänään! Yksinoloharjoituksen ovat menneet niin hyvin, että Joni päätti päivällä käydä hesessä ja jättää Priyan siksi aikaa yksin aitaukseen. Pentu oli ihmetellyt hetken ja sitten nukahtanut aitaukseen. Mahtava typy!


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Olipa kerran Nipsu

Wentti, Panu ja Priya

Ainut tapa saada onnistunut ryhmäkuva: odota että pentu nukahtaa ja istuta kaverit siihen viereen...

Iso pää ja pieni pää

Priya on ollut meillä nyt viikon. Aivan mahtava on ollut seurata pennun kotiutumista. Kuinka siitä on päivä päivältä paljastunut uusia ihania piirteitä. Itsekin olen huomannut olevani rennompi pennun kanssa. Kammottava pelko siitä, että rikon sen on poistunut ja tilalle on kasvamassa luottamus omaa rakasta koiraa kohtaan. Priyalta saa aina jälleennäkemisen riemusta niin vallottavan hymyn! Wentin ja Panun kanssa Priya välillä vähän liiankin tuttavallisesti. Hännästä ja turkista roikkuminen keskeytetään kiukkuisella murahduksella. Saahan sitä antaa pennulle vähän palautetta;) Leikittykin on ahkerasti. Panun ja Priyan leikistä kuuluu aivan kauhea meteli. Molemmilla on taipumusta haukkuärripörrimurinaan leikkiessä.

Priya raukka on joutunut sellaiseen perheeseen, jossa lempinimet rehottaa vähän liiankin kanssa. Joten odotettavissa oli, että niitähän sikiää jostakin aivan kummallisesta. Priyaa on nyt lellitelty Nipsuksi koska Jonin mielestä se muistuttaa muistuttaa muumien Nipsua. Ulkonäöltään, ei onneksi luonteeltaan. Kyllähän siinä tiettyä yhdennäköisyyttä on. Eikö niin?

 Jo etukäteen pelätty Pirjo ei meidän kaikkien onneksi ole eksynyt kutsumanimien joukkoon:)

Ollaan Priyan kanssa harjoiteltu kosketusalustaa ja tehty esiagilityä ympyräharjoituksilla. Meidän Ilmalennosta tulee vielä mahtava aksakoira! Yksinoloa ollaan myös harjoiteltu ja nyt osaa odottaa hiljaa aitauksessa hieman pidempiä aikoja vaikka kävisin välillä toisessa huoneessa. Olen jopa kerran käynyt rappukäytävässä asti. Yleensä katselee vaan kun menen pois ja ryhtyy puuhailemaan aitauksessa omiaan. Kun palaan aitaukselle niin vastassa on hännänheilutukset ja hymy:)




perjantai 20. syyskuuta 2013

Olipa kerran mahtavat isoveljet

Keskiviikkona pakattiin pennun kanssa tavaramme ja suunnattiin junalla kohti Jyväskylää. Priya sai siis viimein tutustua koko perheeseen! Tärkeimpänä tietenkin Wenttiin ja Panuun joiden kanssa tulee viettämään tiivistä yhteiseloa toivottavasti pitkään.

Rautatieasema oli Priyan mielestä suuri puuhamaa. Oli mälsää ja täysin epäoikeudenmukaista ettei jokaista ohikävelevää ihmistä saanut moikata tai puraista vähän lahkeesta. Menin tarkoituksella asemalle vähän aikaiemmin, jotta saataisiin hyvää sosiaalistamistreeniä samalla. Katseltiin ja kuunneltiin ohikulkevia, ihmisiä, matkalaukkuja, junia ja kuulutuksia. Pentu otti kaiken hyvin rennosti. Muutama ihminen kävi pentua moikkaamassakin ja syötteli pyynnöstäni muutaman namin.

Junassa saimme ihan yksityisvaunun. Eläinvaunussa istui vain yksi mies, joka Priyan nähdessään keräsi kamansa ja poistui muualle istumaan. Ei tainnut miesparka huomata olevansa eläinvaunussa. Junassa laitoin pennun häkkiin matkustamaan ja se nukahti saman tien kun juna lähti rämisten liikkeelle. Olisi ehkä pitänyt valita ensimmäiseen junakokemukseen joku vähän uudempi juna, joka liikkuisi vähän sulavmmin eikä natisisi niinkuin olisi ratkeamassa liitoksistaan. Ei se pennun unta tuntunut haittaavan. Se nukkui tyytyväisenä koko matkan Jyväskylään asti.

Perillä Priya pääsi isolle takapihalle juoksentelemaan. Se tapasi paljon uusia ihmisiä ja sai paljon ihailijoita. Erityisesti Marika-siskoani Priya tuntui rakastavan kovasti. Kyllä koira koiraihmisen tunnistaa:)

Ensin esittelimme Priyalle Panun. Panu hoiti tapaamisen tyylilleen uskollisena. Aloitti komealla haukulla ja sähläyksellä. Lähdimme yhdessä kävelemään vierekkäin, koirat hihnassa. Kun panu oli rauhoittunut, päästettiin koirat vapaaksi ja ne aloittivatkin samantien hurjan leikin. Panu teki meihin vaikutuksen lempeällä leikillään pennun kanssa. Mukana ei ollut yhtään Panulle normaalisti tyypillistä ilohaukkupörinää.

Priya sai nukkua päikkärit ja sitten lähdimme koko komppanian kanssa metsälenkille tarkoituksena tutustuttaa Priya wenttiin spanielin valtakunnassa eli metsässä. Wenttimäiseen tyyliin tästä ei tehty alun ihmettelyn jälkeen suurta draamaa.  Pentu vain nuuskittiin läpi. Todettiin että se ei ole ruokaa ja se on liian pieni wentin keilausleikkeihin, joten se jätettiin rauhaan.

Torstaina käytiin hyvin nukutun yön jälkeen uudestaan metsälenkillä. Hienosti Priyan pomppi isompien mukana. Käytiin Mustissa ja Mirrissä punnitsemassa neitokainen ja mittari näytti 5,6 kg. iso mötkäle!
Kaupassa käyttäydyttiin hienosti. Priya hurmasi kaupan myyjät ja muutaman asiakkaan. hillityillä hännänheilutuksilla ja pusuilla.

Päivä jatkui seikkailulla mummolaan, jossa pentu käyttäytyi kuin riiviö. Maistoi 90-vuotiaan mummoni varpaita, tohveleita, kättä, verhoja, lehtikoria, mattoa ja lista jatkuu. Mummon mielestä pentu oli hyvin topakka tapaus ja todella kaunis.

Tänään ajeltiin takaisin Tampereelle ja käytiin vähän rellestämässä metsässä. yritettiin myös ottaa koirista ensimmäistä yhteiskuvaa.

Tuleva tokovalio löysi hyllystä tokokapulan ja rälläsi se suussa ympäriinsä kunnes siirtyi tuhoamaan sitä

Rautatieasemalla

Junassa otettiin hyvin rennosti

Panu ja Priya

Musti ja Mirri oli kiva oaikka


Metsälenkillä sateessa


Ryhmä jopa nukkui hetken lähekkäin

tiistai 17. syyskuuta 2013

Olipa kerran supermalli

Jennyn ottamia loistavia kuvia eilisestä pentupainista. Loistavia kuvia! Kiitos!


Priya hirviö







mukavan näköinen patja, tekis mieli itsekin köllötellä tuolla:)

<3

Kerrankin en virnistä typerästi kameran edessä


maanantai 16. syyskuuta 2013

Olipa kerran sisko ja sen sisko



Viime yönä nukuttiin oikein hyvin. Heräsin käyttämään pentua ulkona aamuyöstä ja uudestaan aikaisin aamulla. Tyylikkäästi peitto ympärillä ja tukka pystyssä kävelin hissiin, innokas pentu riekkui hihnan päässä. Ei tullut mieleenikään että joku saattaisi tulla vastaan. Mutta niin vain tuli. Hämmentynyt naapurinsetä käveli meidän kanssa samaan hissiin. Näytti kieltämättä vähän huvittuneelta.

Tämän päivän teema oli matka toiselle puolelle tamperetta tapaamaan Jennyä ja Iloa, Priyan siskoa. Tapani mukaan myöhästyin melkein bussista. Onneksi bussikuski näki kun hölköttelin pentu kainalossa pysäkkiä kohti ja osoitti myötätuntoa ottamalla meidät kyytiin. Bussissa Priya oli kiltisti. Istui vaan sylissäni tai vierelläni penkillä ja ihmetteli maailman menoa. Vaihdettiin jossain käsittämättömässä paikassa bussia (ajelin ensin tästä paikasta ohi, mutta onneksi vain yhden pysäkinvälin, olin jo hetken varma että nyt eksyttiin). Tämä toinen bussi oli Priyasta kamalampi paikka ja alkumatkasta piipattiin hieman, mutta kun en kiinnittänyt moiseen mitään huomiota, uni voitti ja neiti nukahti.

Löydettiin seikkailuista huolimatta perille ja siskokset saivat painia. Priya oli kohtaamistilanteessa hieman hämmentynyt ja sillä kesti vähän aikaa lämmetä siskon riekuttamisyrityksille. Pian jo juostiin pellolla ympäriinsä. Pelto oli täynnä pitkää apilaa eikä punaisista painioista välillä erottanut kun villina heiluvat hännänpäät. Leikkiminen oli ihanaa katsottavaa. Pennut kirmasivat, muksahtelivat, painivat ja välillä makoilivat vierekkäin kevyesti hammastellen. Ohjaajat juorusivat ja nauroivat pentujen edesottamuksille. Taustalla kauniit syksyiset maalaismaisemat, ihanaa! Priya sai maistaa ensimmäistä kertaa herkkujen herkkua: kivipiiran palasia, jota otin mukaan kontaktin tehostamiseksi. Toimi! Minulla oli kaksi aussilasta ahnaasti hakemassa lisää.

Pari tuntia riehuttuaan pennut väsähtivät. Priya nukkui sylissäni koko matkan kotiin asti. Ei herännyt vaikka vaihdoin keskustassa bussia. Kotonakin pentu nukkui pätkissä iltaan asti. Heräsi vähän puuhailemaan, juomaan ja käymään pissilla, sitten painui uudestaan nukkumaan tietokonetuolini taakse.

Iltasella ollaan sitten vähän naksuteltu. Ensin viritin naksutinta eli naksu-namittelin jonkun aikaa. Sitten kaivoin kosketuskepin treeniliivin taskusta ja aloimme harjoitella sitä. Priya ymmärsi jujun nopeasti.

Ollaan myös tehty ensimmäiset yksinoloharjoitukset, jotka meillä aloitettiin työntämällä pentu pentuaitaukseen, odotettiin hetki ja pentu pois. Ensimmäisellä kerralla neiti nosti metakan. Aitauksessa oli ihan sika mälsää. Ei mitään kivaa. Päästin pennun pois kun hiljeni. Seuraavat kerrat oli aitauksessa jo ihan hiljaa. Oli varmaan väsyneempi..

Käytiin myös kävelemässä vähän pyörätiellä. Vastaan tuli muutama koira, joita katsottiin kohteliaasti ojan puolelta sekä paljon pyöräilijöitä.


Reipas bussimatkustaja



Tahtoo sen

Saimpas

Näissä tunnelmissa "isoveljet" odottaa pikkusiskon tapaamista