tiistai 10. joulukuuta 2013

Olipa kerran Superpallo

Priyan tuhojen listaan voi nyt lisätä meidän olohuoneen pörröisen maton pahoinpitelyn. Neidin mielesta sen reuna oli ilmiselvästi liian suora, joten siitä piti nyppiä hieman käyrempi. Mikä vielä parasta, tuhma tyttö suoritti tämän tihutyön nenäni edessä kun löhöilin sohvalla. Pisteet minulle tarkkaavaisuudesta!

Priyasta on kuoriutunut oikein superpallopentu. Se pomppaa uskomattoman korkealle ja niin kaleleista kulmista, että mieleni tekisi sitoa mokomalle painot jalkaan ettei loukkaisi itseään. Hyppää nyt helposti pussaamaan naamaa kotiintullessa vaikka seisoisin ihan pystyssä, tietokonetuolissa väkisin syliin ja laskeutuu puoliksi pöydälle, sohvan selkänojan kautta sohvalle... Ihan kahelia meininkiä! Monta kertaa on saanut olla sydän syrjällään, että mihin se nyt laskeutuu. Priya on tainnut ottaa nimensä "Wirneen Ilmalento" liian kirjaimellisesti... Lenkillä vapaana juostessaan pomppii vaan menemään. Erään toisen pennun omistaja, jonka kanssa kävimme viime viikolla leikkimässä, kuvaili Priyan liikkumista joustavaksi:) Ehkä se sellainen on, liikkuu pomppien eteenpäin.

Loikkimisesta puheenollen, Priyaa ei pidetä enää yksinollessa aitauksessa koska neiti superpallo on pari kertaa sieltä loikannut sieltä ulos enkä halua, että hän repii itsensä tällaisissa yrityksissä. Vähän jännitti jättää pikku tuholainen vapaaksi kotiin, mutta toistaiseksi ollaan selvitty tuhoitta.

Viime viikon aksatreeneissä tehtiin molemmilla kerroilla jonkilaista pientä kiemuraa, jossa oli vähän käännöstä molempiin suuntiin. Harjoiteltiin myös ekaa kertaa takaakiertoa ihan oikeilla siivekkeillä.

Kotona ollaan treenailtu liikkestä seisomista, istumista ja maahanmenoa peruuttelemalla.

Viime lauantaina käytiin taas Mustin ja Mirrin pentupiirissä. Tällä kertaa totesin, että nyt ollaan oikeesti liian isoja pienten pentujen ryhmään. Priya leikkii kyllä ihan älyttömän nätisti pientenkin kanssa ja varoo runnomasta niitä, mutta isompien pentujen kohtaamisesta olisi meille ehkä enemmän hyötyä. Jäätiin sitten suoraan pienistä pennuista isoihin pentuihin ja Priya oli aluksi vähän hämillään. Kaikki pennut olikin häntä isompia, hui kauhistus! Varovasti se kuitenkin lämpeni ajatukselle ja löysi oikein hyvät painit kelpien, labbiksen ja saksanpaimenkoiran kanssa.



Kaheli sohvapaini Ilppa-kamun kanssa




Jos katson sanakirjasta sanan ahne niin tämä löydät sieltä tämän ilmeen




perjantai 29. marraskuuta 2013

Olipa kerran Nipsu ja hänen ystävänsä Haisuli

Tällä viikolla Priya onkin puuhannut vaikka mitä, joten en tiedä mistä aloittaisin! Viime viikon torstaina tultiin takaisin Tampereelle Jyväskylästä. Mukaan lähti ihana Amerikancockerspanieli Panu, jonka oli tarkoitus olla meillä hoidossa viikon ajan. Riehuttu ja leikitty on siis valtavasti. Muumilaakson termein meidän Nipsumme on liittoutunut Haisulin kanssa ja heillä on on ollut superkivaa.






Perjantain pentukoulussa tehtiin hieman käänteistä ehdollistamista, hihnakävelyä ja kosketuskeppiä. Priya oli oikein mainio vaikka minä menin unohtamaan vähän paremmat palkat kotiin ja joutui tyytymään ihan tavallisiin nappuloihin. Surkeasta palkasta huolimatta neidillä riitti intoa tehdä ja keskittyi oikein mainiosti.

Viikonloppu elettiin hiljaiseloa minun typerien työvuorojeni takia. Lauantaina Ilppa-tolleri kävi ilahduttamassa meitä vierailullaan ja he kävivät Panun kanssa metsälenkillä. 

Maanantaina Ilppa tulikin sitten vähän pidemmäksi aikaa hoitoon ja ryhmä rämä sai riehua oikein kunnolla. Tiistaina kävimme treenailemassa vähän seuraamisen alkeita valvovan silmän alla. Saatiin kehuja siitä miten hienosti Priya käyttää takapäätään tullessaan perusasentoon ja istahtaa just eikä melkeen oikealle paikalle. Saatiin hyviä vinkkejä miten tästä sitten lähdetään rakentamaan hyvää seuruuta.

Keskiviikkona pakkauduttiin koko porukka bussiin ja suunnattiin kohti Jennyn ja ilo-siskon reviiriä. Panu ei oikein pitänyt siitä, että Priya yhtäkkiä monistui kahdeksi ja yritti äksyillä tämän typerän Priya-kloonin niin kauas kuin pippuri kasvaa. Tämä oli vähän outoa käytöstä lempeältä spanieliherralta, mutta rajansa kullakin näitten raivostuttavien aussierääpäleiden kanssa. Onneksi Panu sitten lenkin jatkuessa nieli ajatuksen Priyan siskosta ja antoi Ilon olla. 

Siskot sen sijaan remusivat oikein makeasti keskenään. Käveltiin pitkä lenkki maalaismaisemissa ja otettiin pennuista rakennekuvat. 

Rumasti pöllitty Jennyltä 

Ihana yhteiskuva pöllitty Jennyltä 
MITEN Priya onnistuukin näyttämään aina niiiin hullulta!?
Kuva pöllitty Jennyltä

Torstaina suuntasimme hallille aksailemaan. Voin ylpeänä kertoa että Priya suoritti mainiosti jo kolme "hyppyä" ja sukelsi siitä vielä täysin käyrään putkeen. Voi räkä, nyt mun pitää alkaa suunnittelemaan etukäteen Priyankin treenejä. Ei enää riitä, että raahaan sen paikalle ja juoksennellaan vähän päättömästi. Priya oli aksasta ihan liekeissä ja päästi lähtöluvan saatuaa kimeää haukuntaa. O-Ou, tuleekohan siitä kovinkin äänekäs aksailija.. 






lauantai 16. marraskuuta 2013

Olipa Kerran Kolikkohai

Tällä viikolla pentukurssilla tehtiinkin sitten Pryan mielestä vallan mainiota leikkiä. Nimittäin pientä hajuerotteluharjoitusta kolikoiden kanssa. Priya sai toimia pörröisenä aarteenpaljastimena ja paikansi oikein taitavasti kouluttajan asettamat kolikot. Uskomatonta miten nopeasti se tajusi leikin idean!

Samalla tunnilla harjoittelimme myös koiran työskeentelyn nostamista ja laskemista. Priyan piti keskittyä intensiivisesti ja sitten taas rauhoittua. Tämähän sujuu Priyalta. Olin valtavan ylpeä pienestä punaisesta kun teki töitä niin hienosti eikä ollut enää ollenkaan kiinnostunut muista koirista. Valtava edistyminen ensimmäisestä pentukurssin kerrasta, jolloin itkua tihruttaen yritin kaikkeni saadakseni neidin huomion itseeni.

Tällä viikolla Joni kävi myös yksin Priyan kanssa treenailemassa ja oli kuulemma sujunut hyvin. Priya oli saanut kouluttajalta kovasti  kehuja ja vastaanottanut ne kapuamalla lipomaan tämän naamaa.

Meille kävi myös melko ikävä kohtaaminen Hervannan keskustassa. Odottelimme parkkipaikalla sillä aikaa kun Joni käväisi kaupassa ja treenailimme hieman perusasentoa, seuraamista ja "peruutteluharjoituksia" eli liikkeestä istumista ja maahanmenoa. Joku ikävä juoppohenkilö örvelsi sitten paikalle ja yritti lääppiä Priyaa. Kutsui sitä "Hiskiksi" jos oikein muistan. Väistimme kauemmas ja jatkoimme treenailua. Äijä sitten alkoi meille huutelemaan, että "Teet kyllä elämäsi virheen kun annat sille namia, minulla on ollut 40-vuotta koiria, kyllä minä tiedän, kato nyt se oppii kerjäämään!" Priya siis keskittyi kuuliaisesti ja tarjosi perusasentoa. Sai tietysti tehdystä työstä palkan. Äijä halusi näyttää miten koiraa koulutetaan joten poistuimme äkkiä takavasemmalle. Huuteli vielä perään, että "Nyt se olettaa et sulla on aina sille ruokaa taskussa! Elämäsi virheen teet!" Siinä oli varsinainen koirakuiskaaja.. Se on kylläkin tarkoitukseni, että Priya olettaa minulta irtoavan oikeasta käytöksestä kaikkea mukavaa. Haluaisin nähdä sen äijän opettavan "Hiskilleen" perusasentoa pelkällä tahdonvoimalla ja ikävä kyllä luultavasti nyrkeillä. Hyi kun Hervanta osaa joskus olla ikävä paikka. Tosin näitä kyllä liikkuu joka paikassa.

Tämän viikonlopun olen ikävästi koiraton. Vähän on kyllä sellainen olo, että jotain karvaista puuttuu. Priya on hoidossa siskoni Marikan luona Jyväskylässä jottei joutuisi olemaan pitkiä työpäiviäni yksin. Hoidossa oleminen on ollut minulle vaikeampaa kun Priyalle. Neiti ei kuulemma ole ollut moksiskaan ympäristönmuutoksesta. Tämä tyttöhän ei luonnollisestikaan ketään tarvitse, hän pärjää tässä maailmassa yksinkin! Sitäpaitsi seurana on ollut aivan ihana Amerikancockerspanieli Panu, jota on niin kiva kiusata. Vähän ihmetystä on aiheuttanut läheisen Kodin Terran ilotulitus. Tulipahan testattua miten Priya reagoi paukkeeseen: vähän kuuntelee, mutta ei pelkää. harjoitusta uuttavuotta varten!

<3


Sillä on tällä hetkellä tollaset jänön etuhampaat kun muut hampaat tuosta edestä joko uupuvat tai näkyvät ihan vähän vaan ( ja meidän sotkuista asuntoa... ups)

Marikan lähettämiä kuvia Priyasta ja Panusta. Musta läiskä kuvissa on siis panu.






Ja ainiin! kauan odotettu Agility right from the start-kirja saapui postissa! Eikun lukemaan ja harjoittelemaan!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Olipa kerran koirakoulua toisen perään

Eilen käytiin taasen perjantai-illan hurjimmissa bileissä eli koirakoutsin pentukoulussa. Priyalla oli kyllä meininki katossa ja perjantai sydämessä. Ohjaaja naureskeli, että Priyan mielentilan näki heti kun kävelimme ovesta sisään. Se poukkoili, pomppi, riekkui ja säntäili. No, minulla oli ainakin pentu hyvässä vireessä..

Valmistauduin yhteistyöhön keskittymiskyvyttömän riekkuapinan kanssa, mutta suureksi yllätyksekseni Priya otti alusta asti kontaktia oikein mallikkaasti ja teki töitä mielellään. Aivan mahtavaa! Ohjelmassa oli ensin ohitusharjoittelua, jossa kaksi koiraa käveli eestaas muiden odottaessa keskellä. Odottaessa teetin Priyalla vähän maahanmenoa ja perusasentoa. Kävely sujui paremmin kuin aikaisemmin, mutta sitten minä rähmäkäpälä menin pudottamaan yhden namin maahan ja sen kohdan ohi oli mahdotonta päästä nuuskaisematta edes vähän.

Sitten teimme luoksetuloharjoituksia, jotka on ehdottomasti Priyan lemppareita. Saa juosta täysiä mamman syliin ja siitä saa vielä herkkua! Jatkoimme käsittelyharjoituksilla, jossa iso mies kävi käpälöimässä Priyaa samalla kun minä syöttelin namia. Priyalle taisi olla kyllä se ja sama kuka häntä hiplailee kunhan namien virta oli jatkuva. Lopuksi teimme vielä hihnaharjoituksia, jotka olivat meille valtavaksi hyödyksi. Siis päästimme koiraa hihnasta ja laitoimme hihnan takaisin. Ohjaaja neuvoi tekemään tätä lenkillä säännöllisesti ettei hihnasta tule pennulle mälsin paikka ikinä vaan sieltä pääsee jatkamaan leikkiä.

Harjoitusten jälkeen pennun saivat leikkiä. Priya löysi kasasta samantien toisen aussien (huomattavasti karvaisemman, meidän tyttö näytti kaljulta) ja paini roturasistina leikkihetken sen kanssa. Lopetimme tunnin rauhoittumisharjoitukseen.

Ohjaaja kehui taas Priyaa, että siinä vasta mainio harrastuskoiran alku. Tuli treeneihin niin poukkoillen, mutta keskittyi ja rauhottui heti tarvittaessa.

Eilen illalla Jonin äiti ja sisko kävivät pentua lääppimässä. Priya oli heille vähän tylsän oloinen kun oli vaan niin väsähtänyt treeneistä.

Tänä aamuna käytiin Lielahden Mustin ja Mirrin pentupiirissä leikkimässä. Priya näytti minusta ihan hämähäkiltä pikkupentujen seassa. Kohta on aika siirtyä isojen pentujen ryhmään! Tänään olisi tarkoitus käydä vielä korvaamassa yksi treenikerta pentukoulusta. Tällä kertaa Joni saa harjoitella Priyan kanssa vähän arkitottelevaisuutta.

Mitäs se pentu siellä sängyn alla...

Toisen ihanan innokas ilme <3

torstai 7. marraskuuta 2013

Olipa Kerran Putki


Käytiin tänään Priyan kanssa hölmöilemässä hallilla. Pieni ja innokas aksakoirani oli vallan mainio! Tehtiin ensimmäistä kertaa putkea niin, että jätin pennun odottamaan enkä ollut kutsumassa toisessa päässä. Aikaisemmin Priya on siis tehnyt putkea ehkä kaksi kertaa niin, että huutelen sitä loppupäässä ja kaveri pitelee sitä suuaukolla. Kuvattiin muutamasta suorituksesta pieni video. Videossa neiti tekee kerran oikein, sitten pari kertaa ryöstää putkeen kun ei sitten millään malttanut odottaa ja viimeinen on onnistunut suoritus.



Putken lisäksi tehtiin siivekkeiden läpi juoksemista ja vähän ympyrähatjoituksia. Tein myös vähän perusasentoa hallilla. Priya ei ole aikaisemmin tehnyt sitä turvallisen olohuoneen ulkopuolella, mutta se meni oikein mainiosti.



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Olipa Kerran Harvahammas

Näyttääpä julmalta tää kuva! Ihan kun vääntäisin pentuparan kuonoa sijoiltaan ja kynsisin huulia...

Hammaskeiju oli käynyt viime yönä Hervannassa. Priya heräsi aamulla etuhampaita köyhempänä! Niin siitä vaan kasvaa iso tyttö.

Lähiaikoina olen syttynyt vähän Tokosta. Varmaan siitä syystä, että sain vihdoin ja viimein meidän ikuisuusprojektin eli perusasennon hiottua siihen vaiheeseen, ettemme tarvitse enää laatikkoa. Priya on siis saanut harjoitella paljon yksinkertaisia seuraamisia ja takapään hallintaa liittyviä ympyräharjoituksia. Ehkä meistä tulee sittenkin himotokoilijoita!

Agilityn alkeisharjoituksissa ollaan päästy siihen vaiheeseen, että mennään kahdeksikkoja ja vaihdetaan välillä valssilla ohjaavaa kättä. Mikä on oikeesti vaikeampaa minulle kun Priyalle.. Olen yksinkertaisesti vain syntynyt kahden vasemman jalan kanssa ja jos yhtälöön lisätään pienikin möykky tai kivi ja minä yrittämässä suorittaa pienintäkin motoriikkaa vaativaa tehtävää niin tulos on pyllyllään maassa. Tyylikästä katsottavaa. Onneksi Priya ei helposta säikähdä koska pyllyään pitäbä ja kiroileva ohjaaja voisi olla toiselle koiralle kauhistus.

Täytyy kyllä sanoa, että Priya on mitä mainioin lenkkikamu! Olen lenkkeillyt sen kanssa pääosin vapaana metsässä tai lenkkipoluilla. Hyi minua, sillä hihnakäytös tarvitsisi ehkä vähän hiomista.. Priya ohittaa nätisti vapaanakin lenkkeilijät ja pyöräilijät. Toiset koirat katsellaan vielä hieman kauempaa. Viime viikolla törmättiin karkailevaan villakoiraan, joka tuli useaan kertaan ahdistelemaan meitä. Olen hirmu ylpeä Priyasta, joka tuli luokseni vaikka kauhistus/potentiaalinen leikkikaveri juoksi kohti. Sain onneksi koiran hätisteltyä matkoihinsa ennen kuin se ehti Priyan luo eikä se aiheuttanut ahdistelullaan pysyvämpiä traumoja.

Yhden tuhmuuden neiti pääsi itsekseen oppimaan. Mokoma hyppäsi etutassuillaan matalaa hyllyä vasten ja pääsi vähän maistamaan hyllyn päältä omaa ruokaansa. Sehän oli hauskaa! Nyt hylly on käytävä huolella nuukien läpi aina kun ihmisten silmä välttää. Siellähän saattaa olla ruokaa..

Priya odottelee treenien alkamista

Yritys Priyan rakennekuvasta... Kyllähän siitä jotain näkee




Tämän hyllyn päällä käytiin varkaissa

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Olipa kerran Sopivasti haasteellinen

Saatiin hauskaa palautetta viime perjantaina pentukoulussa! Omasta mielestäni Priya käyttäytyi melkein koko tunnin ajan kuin mikäkin keskittymiskyvytön kakara, jolle pienikin häiriö oli aivan liikaa. Ohjaaja tuli kuitenkin tunnin jälkeen kyselemään pennusta. "Onko kovinkin itsenäinen?" Juu. "Kovapäinen?" Juu sitäkin. "Aika vilkas." Lievästi ilmaistuna kyllä. " Sulla on sitten mahtava pentu! Siitä tulee vielä mainio harrastuskoira. Se on juuri SOPIVASTI HAASTEELLINEN."

Sellainenhan Priya on. Joskus tuntuu, että se on älykkäämpi kuin minä ja oppii kaikki koiruudet nopeammin kuin ehdin edes ajatella. Luonnetta löytyy ja omaa tahtoa. Neitihän ei tarvitse ketään muuta, hän pärjää tässä maailmassa yksinkin. Saatiin pentukoulun ohjaajalta hyviä vinkkejä arkeen tällaisen kakaran kanssa ja ovat osoittautuneet oikein kullanarvoisiksi.

Kontakti on onneksi lisääntynyt vaikka maailma tuntuu nyt kiinnostavan kasvavaa neitiä yhä enemmän ja enemmän. Eilen kävimme leikkimässä Vilja-sheltin kanssa ja Priya otti nätisti kontaktia kesken leikinkin ihan oma-aloitteisesti. Meille tämä on iso askel eteenpäin! Aikaisemmin neiti unohti olemassaoloni heti kaverin nähtyään. Priya työskentelee häiriössä koko ajan paremmin ja paremmin. Pahinta häiriötä ovat toiset pennut, joiden kanssa on joskus päästy painimaan. Eli luonnollisesti pentujen leikkikoulun kontaktiharjoitukset ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä.

Sen olen kyllä huomannut, että Priyalla on ikäisekseen ihan käsittämätön itsehillintä! Sitä ollaan kasvatettu kyllä alusta asti, mutta uskon että kyse on myös jostain neidin omasta "olen niin cool" ominaisuudesta. Se odottaa lupaa hiljaa ja rentona vaikka maailman ääriin asti. Priyan pitää siis odottaa ovilla, hississä, ruokakupilla, luilla, leluilla ym. lupaa kiltisti istuen ennen kuin saa rynnätä päättömästi eteenpäin. Wentillä on vieläkin vaikeuksia samantapaisissa harjoituksissa vaikka ikää on kohta jo kuusi vuotta ja samat säännöt olleet jo useamman vuoden.

Viikonloppuna tosiaan käytiin taas Jyväskylässä juhlimassa synttäreitä. Priya matkusti tapansa mukaan hiljaa häkissään ja perillä terrorisoi sukulaisten koiria oikein olan takaa.


Priya ja Vilja






perjantai 25. lokakuuta 2013

Olipa kerran sohvapaini

Priya on ollut tällä viikolla hyvin hämmentynyt. Miksei se ihminen nosta läskiä takamustaan sohvalta ja leiki minun kanssani?! Vaikka se on yrittänyt kaikkensa. Hyppinyt, riekkunut, haukkunut, repinyt ja näykkinyt. Syy löytyy siitä, että omistaja-parka on ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä.

Tiistaina koin elämäni kamalimmat treenit kun tuulessa ja kylmässä lievästi pahoinvoivana yritin saada riekkuvaa pentua keskittymään. Luovutin siinä vaiheessa kun aloin nähdä pennun jo kahtena ja polvissa heikotti. Onneksi on ollut Panu. Ihana musta spanieli on jaksanut leikittää virtaa pursuavaa pentua. Wentti on toiminut lähinnä jalanlämmittimenä.

Eilen kävimme kuitenkin terveyttäni uhaten metsälenkillä Veeran ja Ilppa-tollerin kanssa. Metsässä Ilppa oli hieman liian raisu leikkikaveri pikku-Priyalle. Neiti ei tietystikään tätä itse ymmärtänyt vaan härnäsi kamuaan minkä vaan ehti. Ja sitten lennettiin!

Sisällä omistajien juorutessa neideillä oli kuitenkin loistavat painit menossa. Jostain kumman syystä painit keskittyivät erityisesti sohvalle meidän väliimme. Hammastelu oli kaunista katsottavaa. Kyllä siitä vielä loistava ystävyys saadaan aikaiseksi kunhan kokoero hieman pienenee.

Tänään lähdetään pentukoulun kautta Jyväskylään juhlimaan tupla synttäreitä!











tiistai 22. lokakuuta 2013

Olipa kerran paniikki

Eilen Priya tekis sen mitä olen pelännyt koko ajan: päätti maistaa orkideoille tarkoitettua ravinnetta. Olen kehittänyt melkoisen neuroosin kasvien kastelusta nyt kun pentu on ollut talossa. Orkideat ovat saaneet kylpeä saunassa lauteitten päällä suljettujen ovien takana. Mutta kekseliäs pentu löysi ne silti! On kiva olla tarpeeksi pieni mönkimään saunan oven ali, mutta tarpeeksi iso ja ketterä kapuamaan lauteille. Ja tarpeeksi utelias maistaakseen sitä myrkyllisinta ainetta mikä saunasta sillä hetkellä löytyi.

Jouduin tietysti paniikkiin ja ravasin pentu kainalossa päivystävälle eläinlääkärille. Siellä Priya sai jonkun oksennuspiikin ja tyhjensi mahansa sisällön ympäri eläinläärin lattioita. Osui oksennuksellaan kaikkialle paitsi sille alustalle, joka oli laitettu sitä tarkoituksta varten. Sitten pennulle annettiin piikki, joka helpotti sen oloa ja oksentaminen lakkasi. Eläinlääkäri tutki ravinnepullon sisällysluettelon ja sanoi ettei siinä mitään hengenvaarallista ole ja koska toin pennun vastaanotolle niin nopeasti niin ei Priyalla pitäisi olla mitään hätää. Kyttään sitä kuitenkin varmuuden vuoksi pari päivää tavallistakin tarkemmin.





Tänä aamuna heräsin kummalliseen pulputtavaan ääneen joka kantautui Priyan pentuaitauksesta. Yllätin penskan keksittynyt ilme naamallaan vesikupilta, kuono kupissa veden alla PUHALTELEMASSA KUPLIA veteen! Riemastui selkeästi tästä uudesta keksinnöstä ja villaantui, juoksi takaisin kupille ja teki saman uudestaan. Voi että mulla on viisas ja kekseliäs pentu! Aivan ihana!

Viime perjantaina oltiin jälleen pentukurssilla, jossa harjoiteltiin vähän lisää katsekontaktia sekä luoksetulon alkeita. Tunnit on jaettu kolmeen osaan, ensin harjoitellaan, sitten leikitään ja lopuksi rauhoitutaan. Kun olimme harjoitelleet tarpeeksi, oli aika päästää hulina irti. Ohjaaja pyysi meitä tarkkailemaan omaa pentuamme ja sitä kuinka se lähestyy muita pentuja. Kesken tämän lauseen Priya juoksi täyttä päätä ryhmän isoimman pennun luo ja aloitti painin! Eli hyvinkin rohkeasti lähestyy.. On ollut ilo huomata miten rohkea ja hyvä leikkijä Priya on. Se osaa leikkiä kaiken kokoisten ja näköisten koirien kanssa. Ei käy liikaa arkojen pentujen päälle eikä pelkää jäädä raisumpien jalkoihin. Eikä muista minun olemassaoloani ennen kuin on aika lähteä kotiin.

Lauantaina käytiin pentupiirissä leikkimässä. Priya sai mahtavan juoksurallin aikaiseksi juoksuttamalla koko pentupiiriä perässään. Sai hyvät painit aikaiseksi englanninbuldoggipennun kanssa. Tämä ilahdutti minua kovasti koska pentu oli hyvin erilainen mitä olemme aikaisemmin nähneet. Yhteinen painisävel löytyi myös suomenlapinkoiran ja pienen karvakoiran (jonka rotua en muista) kanssa. Yhden pikkurääpäleen Priya talloi juoksuleikeissään ja siitä olemme pahoillamme, toivottavasti kolari ei aiheuttanut pienelle ikuisia traumoja punaisista ausseista.

Tänään olemme suuntaamassa lenkille, painimaan ja treenaamaan shelttiseurassa!

Neuvottelu

Hei leiki mun kaa hei leiki

Panu ja Priya <3

Junnut kiusaa Wenttiä. Wentti raukan ilme..

Priya on kyllä niin hyvä bussimatkustaja!





torstai 17. lokakuuta 2013

Olipa kerran Reissukoira

Pakkasin pennun kainaloon ja lähdin syysloman kunniaksi Jyväskylään sukuloimaan. Priya nuuski lävitse äitini talon, siskoni uuden asunnon ja tietysti mummolan. Junamatka sinne ja automatka takaisin sujuivat unten mailla ja vähän luuta jyystäen. Priya on vaan niin mainio matkustaja! Pentu on saanut lähipäivinä siis leikkiä paljon lajitovereittensa kanssa (tai enemmän härnatä niitä..) ja ihastuttaa ihmisiä. Kävimme paljon metsässä riekkumassa. Erityisesti Panun kanssa pistettiin leikkiä pystyyn ja remuttiin ympäriinsä. Panusta oli ihan sika siistiä kun joku oli (vielä) hitaampi kuin hän ja herra juoksi häntä tötteröllä ketterästi Priyaa karkuun. Wentin ja Panun välisissä leikeissä Priya jäi vähän ulkopuoliseksi (Wentti ja Panu ovat niin bestiksiä <3), mutta roikkui aina jommankumman osapuolen hännässä kiinni.

Priyassa on tullut ilmi hauskoja neitimäisiä piirteitä. Se käskee kimakasti Wenttiä painumaan sinne missä sipuli kasvaa jos herran läsnäolo käy liian tunteilevaksi. Wentti löntystää hieman nolona pakoon. Kylmä ja märkä ovat osoittautuneet inhokeisksi. Hyi se on niin ällöä kun tuossa on lätäkkö ja minun VALKOISET sukkani kastuvat! Paitsi jos lätäkössä leikitään tai sinne saa ruokaa, sitten se on yhdentekevää vaikka vähän tassujen alla lätisee. Priyasta myös huomaa hyvin helposti jos neitiä sattuu joku asia häiritsemään. Saimme lainaksi Panun valjaat ja heijstinliivin neidille, jotta voin ostaa sitten vasta sopivan kokoiset. Se on kuitenkin ällöttävää jos ne laitetaan päälle ja toinen hihna on vaikka kiemuralla tai hihna vähän huonosti tuossa ja heijastinliivikin on samperi väärän värinen.

Panu tuleekin nyt meille viikoksi "toiseen kotiinsa" niin nuoriso saa jatkaa remumista niin paljon kun lattiat ja minun hermoni kestävät!

Jonilla ja Priyalla on tällä hetkellä ihan samanväriset silmät

Yritin pakata mökkiä kasaan niin sain apuvoimia

Mitähän tässä kuvassa tapahtuu?!

Meidän mummo rakastaa Panua ja Panu meidän mummoa

Ällö heijatinliivi

Panu <3


Tällaisen kokoonpanon yllätin nokosilta yhdessä. Mitä tapahtui sille, että tämä koira ei nuku sängyssä :)


Panu on pehmeä tyyny

Kuin paita ja peppu 

Kasan kunkku

Perhepotretti sohvaperunoista