sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Olipa kerran rallyn PM-kisat

Tämä oli Millin kidutusviikonloppu. Kisateema nimittäin jatkui ja lauantaisen tokokokeen jälkeen sunnuntaina suuntasimme Priyan kanssa pohjois-hämeen kennelpiirin rally-tokon piirimestaruuskokeeseen. Olimme neljän muun hienon koirakon kanssa tamskin joukkueessa. Olen tykännyt kovasti kuulua tamskin joukkueisiin. Niissä on aina ollut hyvä meininki ja kaikki kannustavat kaikkia!

Tuomarimme Taru Leskinen oli piirtänyt avoimeen luokkaan:



Minulle iski ennen radalle menoa ihan kamala jumi päälle. Hiippailin radalle jäykkänä kun rautakanki ja tuskin uskalsin hengittään. Radan alussa Priya astui muutaman kerran kengännauhojeni päälle ja rytmi hieman katkesi. Muuten puksutimme koko radan tuskallisen hitaasti läpi. Maailman hitainta rallysuoritusta voi ihailla täältä:



Nauroin ääneen kun näin videon. Etanakin olisi suorittanut radan ketterämmin. Pisteitä tippui kyydistä kolme. Arvatkaa mistä? No vauhdista lähinnä ja siitä johtuvista epäsiisteyksistä. Tiedämpä mitä harjoitella seuraavaa koetta varten: kävelyä ja hengittämistä!

Muuten Priyan kanssa tuntui hyvältä olla hommissa!

Pisteitä meille jäi siis 97 ja tämä riitti avoimen luokan 3.sijaan.



Joukkueemme muutkin jäsenet tekivät huippuja suorituksia ja saimme tahkottua Tamskille joukkuekultaa!

Tamskin koko joukkue






lauantai 9. kesäkuuta 2018

Olipa kerran Popan eka tokokoe

Kuva: Aino Ihamäki

Olin taas hullu ja iloittauduin kokeeseen. Ajattelin että kerran se vaan kirpaisee ja vähän sen jälkeen (ja ehkä aika paljon ennen sitä ja vuodenkin päästä jos huonosti käy). Viimeiseen asti uskoin että Popalla alkaa juoksut ja joudun perumaan kokeen. Viimeisellä viikolla iski sitten paniikki: "meidän täytyy sittenkin mennä sinne!" Maanantaina Popa sätki koko paikkamakuun, tiistaina se otti häiriötä kapula kädessä kulkevasta liikkurista, keskiviikkona se huusi seuraamisessa ja hypyssä kuin viimeistä päivää ja torstaina ei ei enää osannut nousta paikkamakuusta istumaan. Näin ympyrä sulkeutui kun paikkamakuusta oli siirrytty viikossa sätkimismakuusta kuorsaamiseen.

Päädyttiin kuitenkin koepaikalle jännittämään. ONNEKSI Popan siskon omistaja Sanna oli ilmoittautunut samaan kokeeseen. Terapiakoira Nilan läsnäolo rentoutti sekä minua että Popaa valtavasti. 

Luokassa oli 13 osallistujaa ja paikkamakuu tehtiin kolmessa osassa. Onnetar sylkäisi meille numeron 18 ja olimme luokan loppupäässä. Hienoa, enemmän aikaa tehdä hidasta kuolemaa kentän laidalla!

Olimme toisessa paikkamakuuryhmässä reunimmaisena. Popa oli hiukan unisen oloinen. Olin pitänyt sitä pitkän aikaa rauhoittumassa kentän reunalla. Se meni maahan melko ponnettomasti, heti lonkalle ja painoi oikein pään vielä alas tassujen päälle. Olin ihan varma, että se nukahtaa kohta. Asennosta johtuen liioittelin lopuksi perusasentokäskyä käsieleellä ja tästä syystä tuomari antoi meille pisteiksi 9. 

Ennen yksilöliikkeitä virittelin Popaa yksin tyhjällä kentällä ja ihmettelin miten rennolta se tuntuu. Kehään mentäessä omat jalat tärisivät mutta Popa oli ihan hyvin mukana. 

Ensimmäinen liike oli seuraaminen. Popa teki sen omalla tasollaan eli muutama nappausu tuntui reittä vasten, muutama pomppu ja pään asento eli sinne ja tänne. Saimme 9 pistettä. Seuraamisen jälkeen liikkeen loputtua Popa päästi yhden lyhyen ujelluksen, mutta hiljeni siitä nopeasti.

Seuraavaksi kapulan pito, josta 10. Unohdin kokonaan ottaa kapulan mukaan joten teimme tämän Sannan ja Nilan hienolla vaaleanpunaisella kapulalla.Onneksi pitäminen ei ole ollut Popalle yleensä juttu eikä mikään. 

Kolmas liike oli liikkeestä maahanmeno josta napsahti 10. Popa oli tässä vaiheessa jo vähän rauhoittunut ja teki parempaa seuraamista. 

Neljäs liike olikin sitten luoksetulo, josta saimme kympin myös. Kävelin itse jotenkin vinoon ja päädyin niin että Popan reitillä oli tötterö. Ehdin sekunniksi huolestua siitä, mutta sitten Pops jo kurvasi tötterön yli ja näpsäkästi perusasentoon. 

Viidentenä kaukot, jossa minä sitten mokailin Popan puolesta. Pops teki täydelliset vaihdot, mutta tuomari otti puolikkaan pisteen ohjaajan liian innokkaasta vartalosta, joka olisi halunnut tehdä asennot Popan puolesta. Tästä siis 9,5 pistettä. 

Estehyppy minua jännitti varmaan eniten. Se oli kuitenkin laitettu yllätävän matalalle. Muistaakseni Priyan esteet ovat aina olleet korkeammalla. No en valittanut ja Popa suoritti vieraankin hypyn hienosti. Tästä siis 10. 

Huomasitte varmaan että en maininnut Popan ääntelyä kuin vain kerran. Koska se ei äännellyt kuin kerran!! Yksi ainut ölinä koko kehän aikana. Mahdottoman hienoa! Se oli myös rennon oloinen (jos seuraamista ei lasketa) ja mukana täysillä hommissa. Hyvä Pops. 

Tuomari Mari Väänänen antoi meille kokonaisvaikutukseksi ysin. Hän sanoi että ohjaajan "avuliaisuus" söi turhaan pisteitä. Hän kehotti luottamaan koiraan paremmin seuraavalla kerralla. Popa sai sellaista palautetta, että ohjaajaa ei saisi napsia kesken seuraamisen.. 

Tässä vielä koko meidän pisterivistö:




Tuloksena siis ALO1 190p KP 

Ihan hyvä tokouran aloitus!

Popa oli kehässä ihan uskomattoman rento. Sillä heilui jopa häntä! Kaikki nämä treenit jossa olemme hiki hatussa vääntäneet Popan koesuoritusta kuntoon eivät siis ole menneet hukkaan. Ihan uskomaton fiilis!

Popan rentouden syyksi olen yrittänyt sysätä uusia hienoa pinkkejä pöksyjäni, terapiakoira Nilan läsnäoloa, taivaankappaleiden asentoa tai ihan vaan tuuria. Mutta loppujen lopuksi syy löytyy siitä, että tokossa on Popalle ja minulle jotain niin tuttua ja turvallista. Alokasluokkaa on tahkottu läpi lukemattomia kertoja, siitä on itketty, naurettu, kirottu ja riemuittu. Nyt meillä on vahva perusta siirtyä kohti avoimen luokan seikkailuja! 

Popa pääsi tällä tuloksella jaetulle kolmannelle sijalle ja Nila-sisko omalla tuloksellaan toiseksi. Kujelon hörökorva-siskokset putsasivat siis yhdessä palkintopöytää:



sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Olipa kerran kiihkoapinan matkapahoivointi

Popan nenä-kesä on potkaistu tehokkaasti käyntiin! Nokka on vipattanut ahkerasti viime viikkojen aikana.  Samalla myös Poppelin toinen kesän tavoite on pyörähtänyt liikkeelle: Popalle rennompi elämä.

Popa on hassu koira. Jos sitä katsoo treenikentällä makaamassa asiallisena paikoillaan tauko-alustalla tai keskittyneenä ajattelemassa läpi tehtäviään, ei ikinä uskoisi, että sillä on oikeasti dynamiittiä pyllyn alla. Popa ei ole impulsiivinen tai ylivilkas. Se on järkevä ja älykäs koira. Silti se saattaa hetkessä muuttua asiallisesti hölköttelevästä sievästä bordercolliesta savu korvissa raivoavaksi lohikäärmeeksi.

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että Popa jännittyy helposti. Se kerää kallonsa sisälle painetta ja kun se paine ei enää pysy kasassa, se räjähtää ulos. Popalla on inhottava tapa reagoida kiihtymällä silloin kun se kokee olonsa epävarmaksi. Kaasu pohjaan ja "ei muuten varmasti pelota!!" Se kerää tätä painetta arjessa vastaantulevista koirista, odotusarvoista (kohta mennään johonkin kivaan paikkaan) ja liikennevaloista. Se tietää miten esimerkiksi ohitustilanteissa pitäisi toimia ja se tarjoaa oikeaa toimintaa jos sillä ei ole ehtinyt kertyä höyryä päähän. Mutta auta armias jos joku on kiehuttanut neitiä jo etukäteen. Silloin se ei vaan pysty pitämään itseään kurissa vaan ohituksen tuoma lisäpaine kaataa koko pakan.

Mutta ohitukset tai odotusarvot lenkillä eivät ole meidän pahin ongelma. Ohitukset alkavat jo toimimaan ja odotusarvojakin on saatu jossain määrin kuriin. Tällä hetkellä murhetta aiheuttaa matkustaminen.

Popa ei nimittäin vain kiihdy, se myös jännittää. Se pelkää selvästi tietynlaisia ääniä ja asioita. Esimerkiksi metallin rämisevä ääni ja tietyt korkeat piippaukset saavat ahdistusta aikaan. Se pelkää kuollakseen kompostikehikoita tai metallisia rämiseviä häkkejä. Valitettavasti jokin pelko on löytänyt tiensä matkustamiseen. Popa on alkanut stressata matkustamista.

Ensin se näkyi junassa ja siirtyi pikkuhiljaa busseihin ja nyt olen nähnyt sen hermostuvat joissain autoissakin. Popa tärisee, läähättää, häntä on koipien välissä ja se seisoo tai makaa jännittyneenä. Käytös alkaa jo ennen bussiin tai junaan nousua ja kestää koko matkan ajan (Popa siis seisoo ja tärisee koko 1,5h matkan Tampereelta jyväskylään junalla).

Ensimmäisenä meillä on kokeilussa matkapahoinvointilääke. Näin kahden kokeilun jälkeen mokomasta on ollut apua junalla matkustamiseen! En tiedä onko kyseessä ollut käsistä riistäytynyt matkapahoinvointi vai väsyttävätkö lääkkeet Popaa. Mutta ensimmäistä kertaa reiluun vuoteen Popa on matkustanut rennosti ja jopa nukahtanut junaan. Kokeilu matkapahoinvoinnin pois sulkemiselle jatkuu ja niitä täytyy kokeilla bussillakin. Mahdollisesti lähestyvä tokokoe vaan pistää tauon kokeiluille. Katsotaan kumpi ehtii ensin, koe vai juoksut!

Saimme viime viikolla kuulla surullisia uutisia kun Popan siskolle puhkesi epilepsia. Riski oli tiedossa (Popan sukuisille on puhjennut epilepsiaa pentueen syntymisen jälkeen), mutta silti uutinen tulee aina järkytyksenä. Ajatukset ovat olleet tiiviisti Popan ihanan Nila-siskon luona. Tämä on tietysti aiheuttanut ylimääräistä kyttäämistä ja murhetta myös Popan kanssa. Mutta tärkeimpänä se on antanut muistutuksen armottomasta luonnosta. Tulevaisuutta ei voi koskaan ennustaa ja jokaisesta hetkestä karvakavereiden kanssa pitäisi osata nauttia. Popan kanssa kaikki ei ole ollut helppoa. Sen terveys ja käytösongelmat ovat aiheuttaneet enemmän harmaita hiuksia kun osaan laskea. Silti se on niin pirun rakas pieni hörökorva, jolle yritän muistaa joka päivä kertoa kuinka hieno ja rakas se on kaikesta huolimatta <3

Kuva: Jenny Söderlund




tiistai 8. toukokuuta 2018

Olipa kerran kesäsuunnitelmia

Kuva: Jenny Söderlund
Aurinko on hellinyt meitä lämpimällä paisteella, joten jopa minä olen tarjennut treenata ulkona. Olen hieman "sokerista tehty" ja pysyn mieluummin kuivassa hallissa treenaamassa huonolla ilmalla. Nyt aurinko on kuitenkin houkutellut minutkin ulos treenaamaan.

Sokerista tehty tai ei, kesän suunnitelmiin kuuluu kuitenkin paljon ulkona olemista. Ristin nimittäin tämän kesän "Popan pk kesäksi" ja ajattelin tahkoa pääasiassa hakua, esineruutua ja ehkä vähän jälkeä. Käydään ehkä BH kokeessa jos sopiva tilaisuus sattuu nokan eteen. Tällä tavoitteella on ollut lupaava alku: Poppeli on käynyt tekemässä viikon sisään kahdet esineruutu-treenit ja kahdet hakutreenit. Hörökorva tykkää!

Esineruudun idean Popa osti hyvin nopeasti. Sen treenikerrat on laskettavissa yhteensä yhden käden sormilla, mutta silti esineet vaan nousee ja palautuu hienosti. Olen tehnyt vielä sille kapeampia kaistaleita vierekkäin josta esine täytyisi kaivaa ja minun silmääni Poppeli on tehnyt tosi kauniita toistoja ja toistaiseksi pysynyt "hajustetulla" alueella. Ongelmana on ollut tässäkin asiassa neidin oma-aloitteisuus. Se sinkoaa etsimään esineitä ennen kun ehdin kissaa sanoa, joten luvan odottamisen ja hallinnan kanssa saamme vielä tehdä hieman töitä. Eilen se jopa kävi hakemassa oman esineensä ja sinkoi sitten hakemaan toiselta puolelta Priyan esinettä ennen kun ehdin ottaa sitä kiinni. Note to self, vain yksi esine kerrallaan ennen kun hallinta toimii.

Muutenkin Poppelilla on ollut ulkotreeneissä hieman "kevättä rinnassa". Eilen Riitan kesäkauden ensimmäisissä treeneissä teimme ruutua ja kiertoa haastavassa ympäristössä ja Popan suurin ongelma oli odottaminen. Ja voi sitä urputusta kun hänet kutsuttiin pois rakkaalta kohteelta.. Mutta ruudut ja kierrot löytyivät pääasiassa hyvin.

Popan urputusilmeen on ikuistanut Jenny Söderlund
Kesällä olisi myös tarkoitus uppoutua Popan arjen ongelmiin paremmin. Kaikki lähtee kuitenkin toimivasta arjesta ja sitä meillä ei aina ole. Toiset asiat kuten koirien ohitukset ja luoksetulot (jopa niiltä riistan hajuilta) ovat menneet huimasti eteenpäin, mutta toiset taas huimasti taaksepäin. Toinen syy "Popan pk kesään" on tarkastella onko Popan hyvinvointiin vaikutusta sillä että se saa paljon lajityypillistä tekemistä (haistelua ym.). Pysyykö kiihkoapinan muumit paremmin järjestyksessä pään sisällä kun sen täytyy käyttää nenäänsä säännöllisesti. Se jää nähtäväksi.

Prilliksen kesään kuuluu Tamskin rally tehoryhmä. Hassua sanoa, mutta tälle kesälle ainoa seuran ryhmäpaikka on hankittu Priyalle! Kerrankin näin päin. Punanuttu pääsee keskiviikkoisin toivottavasti yksin matkaan ilman Popaa niin voimme nauttia vain toistemme hyvästä seurasta. Jos juoksut eivät tule tielle, Priya osallistuu kesäkuussa rallyn piirimestaruuskisoihin. Muutenkin kesän aikana on tarkoitus käydä parissa rallykokeessa ja hinkata ylempien luokkien liikkeitä kuntoon. Prillis saa varmasti osansa myös "Popan pk kesästä" ja pääsee tekemään esineruutua ja jälkeä.

Kuva Kaisa Jalava



sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Olipa kerran 98p ja ulkokauden korkkaus

Professori Popa Luikkunen-Poppelsson kävi eilen toisissa rally-toko kisoissaan. Tuomari Anna Klingenberg oli väsännyt ihan kivan radan joka ei sisältänyt mitään Professorille vaikeaa. Kisat olivat nopeasti ja kivuttomasti ohi. Luokat lensivät eteenpäin ja koiria tiputeltiin kehään kunnon liukuhihna meiningillä. Tuomari ei edes jäänyt kirjoittamaan (ainakaan meille) mitään palautetta tuloslappuun. Säilytin Popaa häkissä toisella puolella hallia. Siellä hörökorvan oli rauhallisempaa köllötellä boxissaan.

Treenasin Popan kanssa muutaman pätkän radan kompastuskohtia ja neiti teki hyvällä fiiliksellä. Sitten tuli meidän vuoro ja tunsin välittömästi kuinka Popa valui kuplaansa. Sen vire laski ja jähmiminen alkoi. Lähtökyltillä se nuuhkaisi kylttiä, josta otimme heti -1p. Menimme radan läpi sumussa. Popa suoritti kaikki tehtävät ihan niin kuin pyysin, mutta tunsin että se ei ollut täysin mukana vaan painuneena johonkin syvälle omaan ahdistuskuplaansa. Se teki maahanmenot hitaasti, käännökset huonosti ja kulki seuraamisessa takana huonossa ryhdissä.

Toinen -1p napattiin maalikyltiltä. Syy jäi minulle mysteeriksi koska suoritus ei tullut videolle. Todennäköisesti itse tein jotain hölmöä. Pisteitä kertyi siis 98/100p. Mutta totuus oli, että suoritus pystyi onnistumaan vain rallykisoissa. Jos olisimme olleet toko tai kt-kisoissa niin suoritus olisi todennäköisesti kaatunut Popan kuplaan.

Suorituksen jälkeen oli hieman neuvoton olo. Hyvä asia on se, että Popa tekee ja kuuntelee paineesta huolimatta. Se ei lähde haahuilemaan vaan yrittää aina parhaansa. Mutta se sulkeutuu kuplaansa ja alkaa joko huutaa tai se jähmii. Usein molempia. Ei päästä helpolla helposti jännittävää emäntäänsä tuo minun hörökorvani.



Olen lähiaikoina muutamassakin yhteydessä törmännyt liikaa asenteeseen, jossa bordercollieiden ajatellaan olevan automaatteja, sellaisia jotka on koulutettu valmiiksi. Iloitaan siitä jos oma toisen rotuinen koira saa kokeessa paremmat pisteet kuin bc tai juoksee nopeammin agilityradan kuin bc. Jos saat bcn kanssa hyvän tuloksen niin se on koirasi rodun ansiota ja jos saat huonon niin mahdat olla todella surkea kouluttaja kun et saa edes sitä bctä toimimaan.

Täytyy myöntää, että ennen Popaa ajattelin, että kun otan bordercollien pääsen helpommalla. Kohtalo kuitenkin lämäytti minua typeryydestä ja antoi Popan. Täytyy sanoa, että Priyan motivointiongelmat ovat pieniä harmeja näiden Popan mielentilojen rinnalla. Tietyllä tavalla Popa on helppo harrastuskaveri: helppo motivoida ja hyvä keskittymään. Tosin nämä eivät ole yksin rodun ansiota vaan Popan motivaatiota ja fokusta on rakennettu pennusta asti. Se ei siis työskentele hyvin koska se on bc vaan siksi että sitä on pienestä asti rakennettu ahkerasti siihen.

Sitten taas toisella tavalla se on mieltä kummastuttava persoona jonka kanssa ei ihan sormia napauttamalla mennäkään eteenpäin.

Tänään kävimme heti aamusta tyttöjen kanssa tekemässä kesäkauden ensimmäiset ulkotreenit aussieporukalla. Priya pääsi tekemään vähän höpsöttelyruutua ja merkkiä ensi viikon rallytreenejä varten. Popa teki ruutua, seuraamista, noutoa ja pysähdyksiä. Se työskenteli kivasti vaikka selvästi kevään ensimmäiset ulkotreenit ja paahtava aurinko veroittivat vähän. Teimme myös joukkotreeninä paikkista ja luoksetuloja paikkiksesta. Ylpeänä täytyy sanoa että Poppels ei noussut kertaakaan makuulta vaikka useampi koira nousi sen vierestä. On se aika Professori! Tämäkään ei muuten ole sen ansiota että se on bordercollie vaan siksi että asiaa on treenattu ja paljon (heh, kuten sanoin. Muutaman vatipään kommenttien vuoksi täytyy oikein alleviivata tätä :D).

Viime viikolla korkkasimme myös hakukauden Mari Kallion kurssilla ylöjärvellä. Poppelilla oli hiukkasen enemmän vauhtia kun järkeä. Se paahtoi aika kyytiä maalimiesten ohi ennen kun muisti käyttää nenäänsä. Saimme tähänkin heti hyviä ajatuksia ja harjoituksia Marilta. Odotan innolla kesää ja hakutreenejä!


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Olipa kerran Oilin tokokoulutus

Luikkunen kävi tänään Oili Huotarin tokokoulutuksessa. Paikka oli ostettu Priyalle, mutta aussien kohelluksen vuoksi päätin ottaa Popan tuuraamaan. Koulutus oli Priyan kasvattiporukan järkkäämä, joten koirakkopaikat olivat täynnä toinen toistaan hauskempia aussieita. Priyan sukulaiskoirat ovat kyllä hyväntuulista porukkaa.



Poppelin kanssa ajattelin tehdä vauhtiliikkeitä ja pyytää Oilin mielipidettä sen mielentilaan. Juokseminen kiehuttaa ja se aiheuttaa kaikenlaista lieveilmiötä kiihkoapinalle. Teimme noutoa aluksi ja puutuimme Poppelin kapulan pureskeluun. Lyhyeltä matkalta se tuo kapulan nätisti, mutta pitkältä matkalta juokseminen aiheuttaa rumempaa kapulan käsittelyä. Muistutin Popaa kapulan noston jälkeen "pito"-käskyllä. Se vastasi tähän treeniin oikein hyvin ja teki kauniimpia noutoja.

Sitten aloimme tehdä kapulasta luopumista, mikä osoittautuikin hankalammaksi. Oili potki kapulaa Popan edessä ja Poppelin piti silti vastata maahan-istu-käskyihin. Tämä oli vaikeaa! Popa lähinnä tuijotti kapulaa silmäkulmastaan "hullu pikkuorava" ilmeellä ja oli jossain ihan muualla kun tekemässä maahanmenoa. Tässä treenissä Oili halusi, että nostan Popan ylös jos se ei kuuntele käskyä ja keskeytän tästä aiheutuvan jurputuksen. Hän ei päästäisi sitä kauemmas jurputtamaan niin kuin olen aikaisemmin tehnyt vaan keskeyttäisi murmutuksen siihen ettei se "pääse tilanteesta". Popa vastasi kyllä treeniin hyvin ja lopuksi alkoi olla enemmän auki minullekin.

Toisessa setissä aloitimme ruudulla. Teimme ensin toiston lelulla, sitten kosketusalustalla ja lopuksi tyhjään ruutuun. Poppeli teki oikeastaan aika hyvin. Tämä oli täydellinen esimerkki treenistä, jossa sanon kouluttajalle että "meillä on ongelma" ja ongelmaa ei sitten näy missään. Pops löysi ruudun hyvin, pinkoi sinne kovaa ja vastasi pysähtymiseen hyvin. Oili suositteli tarkempaa kriteeriä Popan paikalle ruudussa ja sitä, että en pysäyttäisi Popaa ruutuun aina vaan merkkaisin joskus pelkän sinne pinkomisen.

Lopuksi teimme kahta erilaista hyppyä. Tavallinen hyppy oli Poppelista heti täysin ok (se on tullut tässä ihan valtavasti eteenpäin!), mutta pressuhyppy oli hetken epäilyttävä. Muutaman kiellon jälkeen se kuitenkin loikki senkin yli täysin rennosti. Hyvä Pops!

Mielentilaongelmaa emme saaneet tänään näkyviin. Popa oli oikeastaan koko treenin rennon ja iloisen oloinen. Se pääsi jopa avustamaan toisen koirakon treeniä juoksemalla lelulle heidän nenänsä edestä. Tämä oli varmaan Poppelin päivän kohokohta. Ääntä pääsi ainoastaa silloin kun korjasin Popan virheitä ja sen "jurputuksen" Popa lopetti heti kun se laitettiin takaisin töihin.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Olipa kerran Maaritin tokokoulutus ja kahjo aussie

Eilen Popa kävi taas Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa. Koko ilta jätti aika värittömän fiiliksen. Jotenkin tuntuu, etten saa vaan sitten mitenkään hyvää treenifiilistä kasattua tokoon. Oletan, että hyvään treenimotivatioon kuuluu se, että jos näkee jotain kivoja harjoituksia niin ensimmäinen ajatus ei ole: "en kyllä yhtään jaksais hinkata mitään tuollaista". Lörpöttelin vaan koko illan jonkun kanssa tai räpläsin puhelinta enkä jaksanut yhtään kiinnostua muiden treenien seuraamisesta. Onneksi kesä ja kauan odotettu tokotauko odottaa, ehkä sitten syksyllä taas uudella motivaatiolla. Tai sitten ei, kukaan ei pidä asetta ohimolla eikä maailma lopu jos en jaksakaan tokoilla.

Popan omalla vuorolla me tehtiin alokasluokka läpi kisamaisena. Poppeli ei oikein ollut hereillä aluksi, se alkoi ihmetellä kesken seuruun jotain, jätätti ja tuntui tosi tahmealta. Liikkeestä, maahanmeno, luoksetulo, kapulan pito ja hyppy olivat ok, mutta kaukoissa se taas jäi ihmettelemään jotain ja tahmoi vaihtoja.

Maarit oli sitä mieltä, että Popa saattoi näyttää kaukaa katsottuna kisatreenin aikana siltä että se olisi ollut matalassa vireessä, mutta lähempi tarkastelu paljasti totuuden. Se oli oikeastaan todella kiihtynyt. Se vain osoitti sen joillekin bordercollieille tyypilliseen tapaan kääntymällä sisäänpäin ja jännittymällä jähmeäksi. Se näkyi tällä kertaa seuruussa ja kaukoissa.

Maaritin ohje Popalle oli se, että palkkaisin sitä nyt pidemmän aikaa pelkästään namilla. Ajatuksena, että namia satelee aina lyhyen rentouttavan sosiaalisen palkan jälkeen. Eilen Popa vastasikin sosiaaliseen palkkaan oikein hyvin ja rentoutui siitä. Siltä ei oikeastaan päässyt ääntä kuin kerran: silloin kun avustajat siirsivät hyppyä eikä kehä jatkunutkaan hypyllä ja tämä romautti pienen bcn maailmaa.

Teimme korjaussarjaa seuruussa ja kaukoissa rentouttavan sosiaalisen palkan ja namin avulla. Se vastasi harjoituksiin ihan hyvin ja työskenteli iloisesti. Treenit eivät menneet huonosti, Popa oli oikein kiva treenikamu niin kuin aina. Kieltämättä silti käteen jäi vain sellainen olo, että riitääköhän minulla taidot, aika ja motivaatio tehdä tuosta kakarasta toimivaa peliä tokoon. Pitäiskö vaan pitää pidempi tauko tokosta ja keskittyä tekemään koiratanssia, rally-tokoa ja puuhastella vähän hakua.

(Koiratanssissa Popa onkin nyt tehnyt positioihin hakeutumista ja se on ollut molemmista ihan huisin kivaa! Poppelilla alkaa olla "laukka" positio jopa vahvempi kuin vasemman puolen seuruu ja tämä on tuonut omia haasteita mukanaan)

Popa "joutuu" kuitenkin vielä huomenna tokokoulutukseen tuuraamaan Priyaa. Priyan kasvattiporukka järjestää Oili Huotarin tokokoulutuksen, johon minun oli tarkoitus mennä punanutun kanssa pelleilemään (tai ajatuksena oli tehdä seuruuta ihan rally-tokoakin ajatellen kun Prillis on hieman alkanut keulia siinä ja olisin halunnut ajatuksia miten saan innon pysymään mutta kriteereitä tiukemmaksi kun rallyssakaan ei välttämättä katsella hyvällä vinossa poikittavaa pomppu-aussia, joka kulkee puoli koiraa edellä..)

Priya kuitenkin päätti toisin. Tiistaina treenien jälkeen lenkillä huomasin, että Popalla on kauluksessa verta. Tarkemmalla tutkailulla veri tuli siitä kuka yleensä roikkui niissä Popan kauluksissa eli Priyasta. En nähnyt suussa mitään ihmeellisempää ja Priya söi iltaruuan normaalisti. Seuraavana päivänä rallytreeneissä Priya kuitenkin tarttui leluun varovasti ja siihen jäi verta. Eikun hampilääkärille!

Tuloksena Prilliksen yksi leego oli lohjennut ja kielessä/kielen alla oli ikävä haava. Sankari on siis juostessaan ilmaisesti törmännyt johonkin ja purrut itseään kieleen tai juossut monttu auki päin puuta (en ihmettele ollenkaan). Prillis etenee muutenkin juostessaan mentaliteetillä: "maasto väistää, minä en."

Mutta treenit ovat siis punaisen kanssa taas vähän tauolla.