perjantai 22. syyskuuta 2017

Olipa kerran Popan SmartDOG-testi

Innostuin Katriina Tiiran SmartDOG-testeistä heti kun ensimmäisen kerran kuulin konseptista. SmartDOG-testi mittaa koiran kognitivisia ominaisuuksia kuten ongelmanratkaisukykyä, itsehillintää, keskittymiskyä, kykyä lukea ihmisen eleitä, loogista päättelykykyä ja muistia. Testejä on erilaisia eri tarkoitukseen. Kun kerran aloin kaivaa kuvettani testin eteen niin halusin testasta laajimman mahdollisen paketin: 1,5h kestavän kognitio-testin.

SmartDOG testi ei ole koiran "älykkystesti" siinä mielessä, että koirat asetettaisiin siinä paremmuusjärjestykseen. Se on uusimpiin tieteellisiin tutkimuksiin perustuva koe, joka kuvastaa koiran ominaisuuksia ja antaa mielenkiintoisen näkökulman koiran vahvuuksiin ja heikkoiksiin.

Popan testi oli mielenkiintoinen kokemus. Opin 1,5h aikana jotain uutta koirastani ja sain vahvistuksia joihinkin asioihin joita olen pyöritellyt päässäni jo pitkään. Tuntui mukavalta kuunnella asiantuntijan kommentteja Popasta koska huomasin, että olin osannut lukea sitä oikein monessa asiassa. Testin päätteeksi sain kattavan raportin tuloksista ja mahdollisuuden vertailla Popan tuloksia muiden saman rotuisten koirien tuloksiin sekä kaikkien koirien tulosten keski-arvoon.

Kursivoidut osiot on suoraan kopioitu saamastani raportista.

Kokonaisarvio

Popa on ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Popa on alusta lähtien hyvin keskittynyt tekemään tehtäviä, sen motivaatio on hyvä, ja keskittymiskyky loistava. Ainoastaan pienet pelot (V-aita) häiritsevät suoritusta, muuten koiralla lähinnä vahvuuksia. Popalla on erinomainen itsehillintä, se lukee ihmisen eleitä hienosti, ja se on sinnikäs ja itsenäinen työskentelijä. Popalle myös looginen päättely on helppo, ja se osaa matkia hienosti mallista, ja oppii nopeasti tehtävän. 

Itsehillintä


Kuva: Sporttirakki
Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio ja käyttäytymismalli, helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. 

Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla hyväkin harrastuskoira – toisaalta arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa. 

Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, tällaiset koirat eivät välttämättä ole parhaita yksilöitä. 

Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä sekä V-aita testillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. 

Popalla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Popalla tämä oli 100%.

Popa on outo koira. Kun ajattelen sitä rääkyvää ja reaktiivista pommia, joka minulla on joskus hihnan päässä, en uskoisi että se pystyy tälläiseen tulokseen. Viime tiistaina treeneissä tuli tosin todettua että Popa pystyy ensin tarjoamaan koko äänirepertuaarinsa esille ja sitten yhtäkkiä tarjoamaan täysin zen-mielentilaa. Jos en tietäisi paremmin niin sanoisin, että Popalla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Outo kaveri se on jokatapauksessa. Sillä jos jollakin on muumit ihan omassa järjestyksessään laaksossa.


Popan itsehillintä vs. rodun ja kaikkien keskiarvo




Eleiden lukukyky

Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut todennäköisesti eroavat toisistaan siinä miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ihmisen kanssa työhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla.

Popa lukee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden 83% oikein ELEET osiosta. Hyvin harva koira yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja koirallasi on myös tämä ominaisuus vahvana. 

Popa ilmaisi tässä osiossa myös  harvinaista kykyä ja taipumusta ketjuttaa tapahtumaa.Tai näin minulle kerrottiin että mokoma on kuulemma harvinaista. Sen piti tulla minun luokseni josta se pääsi taas takaisin hommiin. Minä en palkannut Popaa luonani ollenkaan, mutta silti se alkoi nopeasti hakeutua takaisin luokseni ilman että kutsuin sitä päästäkseen taas tehtävään. Yleensä koiria kuulemma pitää vähän huokutella pois namikuppien luota, mutta professori keksi nopeasti leikin "juonen": mene mamman luokse niin hän päästää sinut seuraavaan tehtävään.

Sininen: Popa, musta:bordercollieiden keskiarvo, vihreä: kaikkien keskiarvo


Ongelmanratkaisukyky: V aita

V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, se on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen.

 Popa ei ratkaissut V-aita tehtävää 3 minuutin määräajassa. Koira pyytää pääosin ihmisen apua tehtävän ratkaisuun ja se selkeästi pelkää mennä aidan sisälle johtuen aikaisemmista kokemuksista.

Tämä oli ainut tehtävä mikä aiheutti Popalle päänvaivaa. Se itseasiassa keksi kiertää aidan toiselle puolelle suhteellisen nopeasti, mutta ei uskaltanut mennä aitojen väliin. Popsiksella on sairaslomalta muutamakin ikävä kokemus kompostikehikoista. Se kikkaili niiden kanssa ja onnistui saamaan ne niskaansa ikävän rämähdyksen saattelemana. Tällä hetkellä palanen kompostikehikkoa on ainut aita mikä täysin pitää Popaa takanaan koska se oikeasti pelkää kehikkoja. Se kiertää hallillakin kaukaa esimerkiksi agilityn pujottelun verkot. En ajatellut että se pelkäisi kehikkoja ihan näin paljon kuin testissä tuli ilmi, mutta ilmeisesti pelko on pahempi kuin osasin ajatella. Popa sai namin haettua vasta kun menin tukemaan ja kannustamaan sitä. Silloinkin se nappasi herkkunsa äkkiä ja kipitti nopeasti pakoon.

Ongelmanratkaisukyky: mahdoton tehtävä

Kuva: Sporttirakki

Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisu strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi. Itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä sinnikkäästi ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin kun koiralta vaaditaan suurta ohjattavuutta ja sitä että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Kotikoiralle apua pyytävä strategia on ehkä paras arkielämän hallittavuuden kannalta, mutta harrastuskoiralla tai työkoiralla olisi hyvä olla edes jonkin verran itsenäistä tehtävän ratkaisua. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa.

Popa pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen itsenäisesti (71%). Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyytää myös ohjaajalta apua ratkaisuun (22%) – Popa on työssään sinnikäs. ainoastaan 3 % koira tekee muuta.

Kun kehikko oli otettu pois niin Popa palasi omaksi iloiseksi itsekseen. Mahdottoman tehtävän rasia sai nimittäin semmoista kyytiä. Kauhistelin jo jossain vaiheessa, että taitaa tuo meidän Popa ratkoa tuon mahdottoman tehtävänkin kun se nappasi rasian kiinnikkeet takahampaidensa väliin ja alkoi järsiä.



Looginen päättely

Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava koiralle, ja suuri osa koirista kiinnostuu tyhjästä astiasta sen vuoksi että siihen kosketaan viimeiseksi. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia. Vain noin 30% koirista ymmärtää tehtävän. 

Popa ymmärtää selvästi loogisen päättelyn tehtävän. Se tarkoittaa, että koirasi ymmärtää ongelman ja ilmiön sen takana. Tällaisen kyvyn omaava koira pystyy uudessa tilanteessa ratkaisemaan ongelmia, vaikka ei ole niitä aikaisemmin kohdannut. Koirasta riippuen, saattaa olla, että tällainen koira turhautuu helppoihin harjoituksiin.

Tämäkään osuus ei tullut yllätyksenä. Olen monta kertaa todistanut kuinka Popa miettii hetken ja keksii aivan uskomattomia ratkaisuja edessään oleviin ongelmiin (yleensä rötöksiin ikävä kyllä..)



Vihje vs. oma päättely

Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja vihja vs. oma päättely - tehtävä mittaa tätä. Testaaja vihjaa koiralle namin ”väärän” sijainnin. Popaa ei hämätty tässä tehtävässä ”väärillä” testaajan vihjeillä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne namin näki menevän.

Muistin kesto

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen. 

Popa muisti oikein kaksi (pisin ja lyhin) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on keskimääräinen suoritus tässä tehtävässä. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. 

Tämän tehtävän kohdalla mietimme testaajan kanssa voiko Popan oppimishistoria häiritä tehtävän suoritusta. Sille oli juuri tehty harjoitusta jossa sen täytyy mennä keskimmäiselle kipolle huolimatta sivuilla olevista häiriökipoista (eteenlähetys-harjoitus). Lähetin sen epähuomiossa samasta lähtöasennosta kuin tässä harjoituksessa. Se hakeutui keskimmäiselle kipolle jopa ihan helpoissa osioissa joissa tehtävää vasta harjoiteltiin ja  odotusaikaa ei ollut. Olisi mielenkiintoista kokeilla testiä joskus uudestaan kun keskimmäinen kippo ei ole enää niin vahvasti Popan mielessä.

Sosiaalinen oppiminen 

Kuva: sporttirakki

Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim ”Do as I do” koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3 min  aikaa puuhastella laitteen kanssa. 

Popa painaa oikeaa nappulaa ensimmäisen kerran 24 sekunnissa, mikä on nopea suoritus. Koira manipuloi myös ensimmäisenä oikeaa nappia ja osoittaa selkeästi kykyä oppia mallista. Nopeus kertoo paljon myös koiran luonteesta: koiralla on halua selvittää, miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta. Koira myös oppii laitteen toiminnan nopeasti alle minuutissa. Kaikista testatuista koirista 63% painaa nappulaa, mutta näistä painaneista vain 43%:lla se on selkeästi mallista oppimista, loput painavat kokeiltuaan kaikkea mahdollista ja usein vahingossa.

Tämä oli aika hieno suoritus! Pystyin aistimaan Popan aivojen raksutuksen kun su mietti mistähän se testaaja painoi saadakseen namit. Nopeasti se tökkäisi oikeaa kohtaa ja ränkytti sitten koko automaatin tyhjäksi nameista.



Aktivisuus

Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin. 

Koirasi aktiivisuus oli testissä 26 mikä on keskimääräisen koiran aktiivisuustaso testissä.


Aktiivisuus testin aikana

Testin mukaan Popa on ÄLYKÄS. Se paistoi siitä koko puolentoista tunnin ajan. Aivonystyrät sauhusivat ja tulosta tuli. Koko testin aikana työskenteli pääosin itsenäistäisesti ja käytti hyvin vähän aikaansa johonkin muuhun kuin työntekoon (käytännössä kävi muutaman kerran moikkaamassa valokuvaajaa, muuten professori oli töissä koko 1,5h). Testaajan mukaan neitonen oli rotuisekseen poikkeuksellisen isenäinen työskentelijä. Se on myös sinnikäs, keskittymiskykyinen ja sillä on loistava itsehillintä. Aika kiva harrastuskoira siis! Testi paljasti myös kuinka pahasti Popa jännittää kompostikehikkoja, mutta tämä on onneksi asia jota voidaan työstää eteenpäin eikä kyse ole Popan ominaisuudesta vaan opitusta pelosta.

Testin jälkeen lempinimi "Professori" on ottanut tuulta alleen ihan syystäkin..

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Olipa kerran ensimmäiset tokot loman jälkeen

Joillekin loma ei tee hyvää. Toisille loma kilahtaa päähän niin että ne töihin päästyään liimautumat työkaverinsa reiteen kiinni ja tuijottavat hullunkiilto silmissä. Toiset herättävät työkaverinsa aamulla klo 9 nakkelemalla leluja sänkyyn kun työkaveri on tullut kotiin neljän aikaan yöllä.

Kuva: Jenny Söderlund

Parin viikon aikana Popa on päässyt treenaamaan vain Onnidogissa (tästä postaus tulossa erikseen). Olin ensin viikon keskisessä Suomessa sukuloimassa ja sen jälkeen viikon Kreetan auringon alla paistumassa. Epäonnekseni tietysti ensimmäiset treenit loman jälkeen olivat Riitan ohjatut tokot. Reissusta väsynyt ja huonosti nukkunut ohjaaja ja riemusta kiljuva työkoira eivät ole kaunis yhdistelmä.

Treenit alkoivat vielä paikkamakuulla edellisen ryhmän kanssa. Samaan riviin asettuivat Marja ja Taco sekä Sanna ja Nila. Poppelilla silmät pyörivät päässä ja haukkua tuli jo matkalla riviin. Paikkamakuusta oli levollisuus kaukana. Rivissä makasi pikajuoksijan lähtöasentoon pingoittunut pieni koira, joka ei tiennyt olisiko se heiluttanut häntää oikealla vai vasemmalla makaavalle kaverille. No, hengissä selvittiin.

Varsinaiset treenit jatkuivat teemalla, jota kutsuttiin "aktiiviseksi rauhaksi". Koiran piti itse yrittää löytää rauhallinen, mutta aktiivinen mielentila tilanteessa jossa se ei saanut ohjaajalta jatkuvaa palautetta tekosistaan. Ideana oli antaa koiran työstää itse omaa mielentilaansa sopivammaksi sen sijaan että ohjaaja yrittää kiertää turhautumisen ympäri erilaisia kikkoja käytämällä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minä seisoin ja hymyilin Popalle ja Riitta kertoi naksuttimella kun minun oli aika palkata koira. Mitä Popa sitten teki? No se kiljui. Se huusi kurkku suorana ja sääti hihnan mitalla kaikkea omaansa. Minun on pakko varmaan ostaa korvatulpat itselleni ja niille raukoille jotka meidän kanssa joutuvat treenaamaan. Melusaasteen raja meni rikki useaan kertaan.

Sitten yhtäkkiä Popa ymmärsi mistä on kyse. Sen mielentilaa ei voinut sanoa rauhalliseksi, mutta se alkoi hakea hiljaista ja keskittyneempää mielentilaa. Tässä vaiheessa Riitta kehui, että Popa on poikkeuksellisen älykäs koira. Tämä näkyi viikon takaisessa Smartdog-testissäkin (tästäkin tulossa postaus myöhemmin). Kun se vain pääsee turhaumastaan eroon niin se on oikeasti todella älykäs koira joka vastaa ilmiömäisen nopeasti koulutukseen. Minua nauratti se miten kouluttajamme näki tässä tilanteessa Popan älynystyröiden raksuttamisen kun minä pystyin näkemään (tai kuulemaan) vain sen aivottoman huudon. Noh, siksi kouluttajat ovat olemassa. Jotta he kertovat meille myös sen mikä meni hyvin vaikka oma ajatus harjoituksesta jäi aika epätoivoiseksi.

Toinen päivän harjoitus erotti tarjoamisen tottelemisesta. Annoimme koiran ensin aivottomasti tarjota höpsöjä temppuja ja sitten annoimme sille tehtävän (istu, maahan), jossa sen piti totella ja pysyä tehtävässä kunnes se taas vapautettiin ja se sai alkaa tarjoamaan. Tämä oli Popalle todella helppoa. Ainoastaan minä jäädyin enkä muistanut koirani istu-käskyä (olen ollut lomalla..) Muutaman kerran se alkoi huutaa kun joutui odottamaan käskyn alla kauan. Silloin keskeytin koiran ja pyysin käskyn uudestaan. Popa vastasi koulutukseen tapansa mukaan nopeasti ja vaihtoi aktiivisuudesta käskyn alla olemiseen sulavasti.

Tästä se taas lähtee. Kiljuminen toivottavasti taas vähän tasoittuu kun treenaaminen ei ole enää niin hienoa. Ymmärrän kyllä Popaa täysin, onhan mamman pikku professorin kanssa puuhastelu minunkin mielestäni jotain niin hienoa.

torstai 31. elokuuta 2017

Olipa kerran luova, mutta ei sitkeä

Nappasin eilen vapaapäivän kunniaksi irtotunnin koirakoutsilta Mika Jalosen tokokoulutuksesta. Siispä uhmasin alkavaa flunssaa (mikä ei ollut valoisa idea koska olo nyt aika kamala) ja raahauduin ylöjärvelle asti Popan kanssa puuhastelemaan. Tämä raahautuminen johtui projektista jota kutsun nimellä "Popa treenaa eri paikoissa ja vieraiden koirien kanssa". Heräsin vähän aikaa sitten siihen että Poppels ei ole treenannut juuri ollenkaan vieraissa porukoissa ja käynnit uusissa halleissa on nekin laskettavissa yhden käden sormilla.

Treenien aihe sattui olemaan kuin meille tehty. Treenasimme LUSIKKAA (miinus yksi K). Eli käsittelimme koiran luovuutta, sitkeyttä ja kanavointia. Tässä komeilevatkin ehkä kaksi Popalle tällä hetkellä oleellisinta oppia: kuinka kanavoida tunnetilat ja työskennellä sitkeästi vaikka oletusarvot ovat katossa ja nuppi alkaa kuumumaan.

Tokossa me opetamme koirille herkästi oletuksia käytösmalleista joista se saa palkkaa. Se on tarpeellista koska haluamme opettaa koiralle tekniikkaa. Luomme liikkeisiin paljon sitkeitä kimppuja oletusarvoja palkasta. Sen tasapainoksi tarvitaan myös sitkeyttä työskennellä pitkään saavuttaakseen palkan jotta koira osaisi oikealla tavalla työstää koulutustilanteessa pintaan nousevia tunnetiloja. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei todellakaan ole sitä.

Tunnilla meillä oli kolme työpistettä. Yhdessä käsittelimme koiran luovuutta ja sen tarkoituksena oli antaa koiran tarjota ihan mitä vaan se keksii. Nurkkaus oli täytetty erilaisilla korokkeilla ja asioilla, joille koiran oli mahdollista tarjota toimintoja. Seuraava rasti piti sisällään sitkeää työskentelyä: yhdeksän törppöä kuvastivat yhdeksää erimittaista pätkää seuruuta jotka tuli suorittaa palkatta. Koira palkattiin sitkeydestä. Kolmannessa oli kapuloita. Tässä harjoittelimme ärsykekontrollia ja sitkeyttä. Koira sai tarttua kapulaan vasta saatuaan käskysanan ja se ei saanut tarttua hölynpöly-käskysanoilla. Harjoittelimme myös sitkeyttä pyytämällä kolme lyhyttä pitoa putkeen ilman välipalkkaa.

Popa pääsi ensin kapulatreeniin. Neiti on saanut tähän mennessä aika iloisesti tarjota kapulan nappaamista joten harjoitus oli sille aivan uusi. Tapansa mukaan se nappasi juonesta kiinni hyvin nopeasti. Mika kertoi tällä rastilla toiminnan opettamisen ketjusta jonka läpikäynnin jälkeen voidaan sanoa että koira osaa toiminnan. Aluksi se saa opetusvaiheessa tarjota toimintaa (ja tässä vaiheessa tarvitaan sitä luovuutta), sen jälkeen toiminta nimetään ja tuodaan ärsykekontrolliin: toimintaa ei saa tehdä enää muuta kuin käskysanan kautta. Mukaan tuodaan myös hölynpöly-sanat, jotka vahvistavat, että toimintoa ei saa tehdä kuin sen oikean käskysanan kautta. Tämän jälkeen kaavaa rikotaan.

Seuraavaksi Popa pääsi olemaan luova. Neitosella lähti lievästi sanottuna lapasesta kohteiden kanssa. Se esitti aika tyytyväisenä melkoisen repertuaarin erilaisia toimintoja korokkeen kanssa ennen kuin minä ehdin kissaa sanoa. Pitääkö minun edes maitita että ääntäkin vuosi ja melkoisesti vuosikin. Mika kehotti minua lukemaan koiraa tarkemmin. Jos se näyttää siltä, että "höyry alkaa nousta korvista" niin voin pyytää siltä jonkin helpon, sen jo osaaman toiminnan purkamaan kiihtymistä. Meille toimiva tähän on käsitargetin kesto. Homma alkoikin sitä kautta sujua paremmin. Popa sai olla hetken luova sählä ja palkkaa sateli. Kun aloin nähdä ensimmäiset höyrykiehkurat Poppelin korvien välistä niin kutsuin sen purkamaan itseään käsitargettiin ja vapautin sitten uudestaan säätämään korokkeille.

Sitten menimme sitkeysharjoituksiin. Mika kehotti minua hakemaan koirasta sen rajaa missä sen "usko alkaa loppua" ja pyrkiä pönkittämään niitä kohtia. Popan tapauksessa ensimmäiset kiihtymisen merkit oli nähtävissä jo kolmannen seuruun jälkeen. Tätä samaa sitkeästi työskentyä voi harjoitella kotona jollain muilla asioilla kuin tokoliikkeillä. Tätä kautta minä ajattelin lähteä Popan nuppia työstämään. Mika näytti esimerkkinä videon heidä perheensä juniorista joka opetteli sitkeästi työskentelyä pullojen kaatamisella. Sen piti aiemmasta poiketen kaataakin kolme pulloa yhden sijaan.

Samalla rastilla puhuimme ohjaajan improvisaatiosta. Eli siitä kuinka kun koiramme ei tunnu kuuntelevan lisäämme omaa aktiivisuuttamme ja ruokimme näin koiran passiivisuutta. Tämä on ainakin minun perisyntini!

Tämä oli aivan mahtava tunti. Täytyy ehdottomasti mennä toistekin! Popa oli valtavan pätevä eikä ottanut häiriötä ollenkaan vieraasta paikasta tai koirista. Hän oli täysin töissä alusta loppuun asti.

Pakollinen kuvituskuva joka ei liity millään lailla aiheeseen. Popa ja hänen kaksoisolentonsa Taco



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Olipa kerran Poppels Maarit Hellmanin koulutuksessa

Poppiksen työilme

Tänään Popsis tokotteli Maarit Hellmanin koulutuksessa. Joku taisi katsojista todeta, että "kotona se Milli kirjoittaa taas blogiin että Popa koulutti itse itsensä.". Se ei ole mikään vitsi, apina taisi taas kouluttaa itse itsensä. 

Meillä oli taas yksi niitä koulutuksia missä ilmoitat kouluttajalle, että jossain kohtaa on ongelma ja sitten se on mystisesti kadonnut. Noloahan tässä oli se, että tämä tapahtui kahdesti. Ensin ruudun kanssa ja sitten seuraamisen. Onneksi sosiaalinen palkka ontui niin pahasti että siitä saimme treeniaihetta ihan tarpeeksi.

Aloitimme ruudun treenaamisella. Poppelssonin ongelma on ollut se että se irtoaa kohteille huonosti ja juoksee mielestäni selkeällekin kohteelle joskus "kuin päätön kana". Se jää myös mielestäni helposti ajattelemaan yksinkertaistakin kohdetta liikaa ja tämä näky siinä että se ei anna itsestään niin paljon kuin siitä irtoaa silloi kun se ei jää ajattelemaan. Sillä on myös ollut jonkin verran kyttäämistä kohteita kohtaan. Kaikenlaista pientä kivaa siis joka on estänyt meitä treenaamasta ruutua ja kumppaneita kunnolla. 

Halusin saada Maaritin mielipiteen "juoppojuoksuun" eli tähän kohdeongelmaan.

No, kävi ilmi että Popa oli taas päättänyt korjata ongelman ainakin siltä erää itse. Riitan koulutuksesta saatu kosketusalusta treeni on tuottanut sekin paljon tulosta. Popa juoksi pitkältäkin matkalta ruudussa makaavaan alustaan suoraan, ihan hyvällä vauhdilla ja hyvällä fokuksella vaikka ruutua siirrettiin vaikeampaan paikkaan. Kokeilin koulutuksen jälkeen vielä itse niin että lelu oli kosketusalustan takana ruudussa ja Pops juoksi rennosti alustalle. Lelun läsnäolo vaikuttaa vielä vauhtiin hieman koska Poppelin pitää ajatella niin kauheasti. Silti se juoskee iloista ja itsevarmaa laukkaa alustalle asti ja kuuntelee saako vapautuksen lelulle. Huikea muutos ihan muutamassa viikossa! Ja vielä huikeampi jos ajattelee että 4kk sitten Popa varasteli kosketusalustaa ja lähti juoksemaan se suussa rallia ympäri kenttää..



Seuraava ongelma oli seuraaminen tai tutummin "spagetista tehty löysä kirahvi, joka janoaa ihmislihaa." Tuttu myös täällä blogin puolella. Maarit tokaisi jo ennen kuin ehdin valittaa seuruusta että Popalla on todella kaunis seuruu. Käsittelimme sitä kuitenkin ja palkan paikka joitui hieman syyniin. Lyttään helposti Popan pään alas palkallani, joten se pitäisi siirtää ylemmäs. Popan sisko teki koulutuksessa pään asennon ja ryhdin naksuttelua joka meidän pitäisi varmasti ottaa myös ohjelmaan. Huomasin muuten taas että Poppelssonin sisarusten koulutusten katsominen on aika arvokasta koska tuntuu että samat ongelmat toistuvat jossain muodossa kaikilla.

Poppelssonin seuruu sai niin paljon kehuja että häkellyin. Jotenkin elin siinä uskossa että meno näyttää vieläkin aivan kamalalta. Sitä se ei kuitenkaan ole! Hyvä Pops! 

Toisessa setissä teimme sitten sitä sosiaalista palkkaa. Sanotaanko nyt näin että Popa ei siitä paljoa palkkaannu jos minä sirkuttelen menemään. Popan kasvattaja näytti treenien jälkeen kuinka äitikoira vastaan sosiaaliseen palkkaan ja meno näytti aika samanlaiselta. Joskus se oikeasti on sukuvika kun suksi ei luista! Äitikoira on kuulemma ollut nuorempana vielä pahempi tosikko ja sitä on saanut työstettyä eteenpäin. Se ei kuitenkaan koskaan ole palkkaantunut hillutuksesta mitenkään erityisesti, mutta onneksi rakastaa itse tekemistä niin paljon ettei tätä ole koettu ongelmaksi. 

Maaritin mielestä Popaa ei kannata alkaa sosiaalisesti liikaa hilluttamaan. Se nousee siitä huonolla tavalla ja selkeästi ei pidä siitä vaan kokee tilanteen sekavana. Tokossa tullaan myös varmasti jatkossa olemaan tarkempia siitä kuinka koiria saa sosiaalisesti riekuttaa liikkeiden välissä. Nykyäänkin siitä tulee helposti ylemmissä luokissa sanomista joten ei kannata opettaa koiraa siihen. Kuitenkin minulla pitäisi olla joku keino saada kehuttua Popaa liikkeiden välissä niin että se on Popalle mieluisaa, Tämä tarkoitti uuden ohjaamistyylin omaksumista liikkeiden väliin ja mikään ei ole kamalampaa kuin yrittää opettaa itselleen jotain uutta.

Ehkäpä tämä vielä tästä. Kokonaisuudesta Maarit oli sitä mieltä että Popa tarvitsee vain treeniä ja minun täytyy alkaa rohkeasti treenaamaan pidempiä pätkiä helppoja jutuja myös palkatta. 


maanantai 21. elokuuta 2017

Olipa kerran parisuhdeleiri Popan kanssa

Popan on ikuistanut Jenny Söderlund

Ilmoitin toissaviikolla Jonille, että lähden viikonlopuksi Popan kanssa parisuhdeleirille. Vitsailuni lähti siitä, että leirin mainoksessa painotettiin mielestäni parisuhdemaista kolmikkoa: tottelavaisuutta, suhdetta ja yhteistyötä (etenkin tottelevaisuutta, hekoheko..). Virnuilin siis minun ja Popan parisuhdekriisistä, jota me lähdimme hoitamaan Jämin kauniisiin maisemiin. Empä osannutkaan arvata kuinka lähellä olin totuutta. Täytyy kyllä sanoa, että en ole vielä tähän ikään mennessä käynyt näin hyvällä ja mielenkiintoisella leirillä. Suosittelen leiriä ihan jokaiselle, erityisesti meille "vinkahtaneille tokoilijoille".

Usein koiraharrastukseen jollain lailla liittyvissä koulutuksissa ja leireillä tehdään juuri sitä: koulutetaan sitä koiraa ja puhutaan siitä koirasta ja sen ongelmista. Ohjaajan puoleen puututaan siinä vaiheessa kun koulutustekniikassa on jotain huomautettavaa. Kaikki on teknistä, siistiä ja neutraalia. Tätä tarvitaan paljon koiraharrastuksessa ja se on koko treenaamisen näennäinen idea. Ytimessä on kuitenkin jotain muuta: siellä on ihminen ja koira, sekä heidän kommunikaationsa. Ihmisinä me tuomme yhtälöön aina mukaan omat tunteemme, epävarmuutemme ja pelkomme ja se vaikuttaa aina jollain tavalla karvaiseen kumppaniimme, halusimme tai emme.

Jämi loi leirille ihan omanlaisen tunnelmansa. Ilmassa lepäsi rento, positiivinen, mutta tietyllä lailla maaginen tunnelma. En teidä mistä se oli lähtöisin, mutta ilmassa tuntui olevan jotain mikä sai minut ajattelemaan syvemmälle. Jämin kauneudessa olikin hyvä tuntea, nauraa ja itkeäkin. Tunsin olevani luonnon helmassa turvassa ja ympäröitynä ihmisillä jotka ymmärtävät minua ja ulkopuolisen korvissa ehkä typeriltä kuulostavia koiraongelmiani.

Perjantai

Saavuimme Marjan kanssa perjantaina leirille tyylikkäästi myöhässä. Olimme kurvailleet jo Ylöjärvelle saakka kun kuski huomasi että lompakko ja ajokortti (sekä mustikkakeräin-homma ja ämpäri) puuttuvat. Ei kun takaisin ja uusi yritys paremmin varustautuneena. Perillä olimme juuri sopivasti ennen ohjelman alkua.

Meille oli määrätty huone toisen mökin yläkerrasta. Yläkerran rappuset osoittautuivat haasteeksi sekä minulle että Popalle. Paitsi että Popa pääsi yli yökötyksestään nopeammin kuin minä. Rappuset olivat liukkaat ja päädystä avoimet niin että hurja korkeus paistoi läpi askel askeleelta huimempana. Minä meinasin lentää pyllylleni useammin kun kerran kun hiihtelin rappusia alas. Popa ratkaisi ongelman menemällä rappuset täysiä ja huutaen samalla jonkin laista raivohuutoa joka auttoi neitiä vaikean paikan yli. Hörökorva jännitti rappusia tasan kerran, sen jälkeen se oli täysin rento vaikka emäntä kompuroi perässä.

Leiri alkoi kirjallisella tehtävällä: meidän piti kirjoittaa itsellemme kirje tuntemuksistamme. Kirjeet avattaisiin sunnuntaina leirin lopuksi. Tuntemukseni liittyivät sillä hetkellä väsymykseen ja nälkään, joten en ole varma kuinka syvällinen leirikirjeestäni tuli. Ainakin sillä oli pituutta, sisältöä hieman vähemmän..

Suurin syy leirille tuloon oli aito halu luoda hyvää yhteistyötä koirieni kanssa. Priyan kanssa yhteistyö treenikentällä on aina ollut takkuista ja Popan kanssa tunnen usein olevani lelutelineen asemassa. Lisäksi ocd-katastrofin jälkeen yhteistyön rakentaminen Poppelin kanssa on ollut vaikeampaa koska molemmilla on takana reilu 3kk turhaumaa ja ikäviä mielleyhtymiä toisen läsnäolosta. Minä olen se ikävä henkilö joka pilaa kaikki hyvät ideat ja Popa on se kaamea kiljukaula, jonka kanssa eläminen on yhtä tuskaa ja huolta sen hyvinvoinnista. Me hyppäsimme tavallaan yli oleellisen osan jokaisen tuoreen koira-ohjaaja-suhteen "kuherruskuukaudesta" enkä ole sen jälkeen pysähtynyt kysymään millainen koirastani on oikeasti kasvanut.

Kirjeiden kirjoittamisen jälkeen leirin ohjaajat Riitta Kivimäki ja Päivi Saarilahti pitivät luennon koiran hyvinvoinnista. Juuri siitä mikä pitäisi olla itsestäänselvää, mutta mikä saattaa jäädä arjen ja treenaamisen jalkoihin. Keskustelu sammui perjantai iltana vasta lähempänä puolta yötä. Kun pää viimein laskeutui tyynyyn, niin nukahdin välittömästi.

Lauantai

Lauantaiaamu valkeni takkuisesti. Huonekaverin koiralla oli yöllä maha sekaisin ja raukan hätä piti meitä kaikki hereillä. Raahauduimme kuitenkin aamulenkille Jämin ihaniin maastoihin. Aamupalan jälkeen varsinainen ohjelma alkoi haastattelulla. Popan kanssa pönötimme 5min huoneessa ja papatin jotain, En kyllä kuollaksenikaan muista että mitä. Eli varmasti ohjaajat saivat äärettömän selkeän kuvan meistä koirakkona (tai sitten eivät).

Siitä lähdimme läheiselle kentälle Riitan tokokoulutukseen. Jokaisella koirakolla oli 40min aikaa puida koulutuksellisia ongelmiaan Riitan kanssa. Luksusta! Poppelin kanssa kaivoin esille ikuisuusongelmamme eli juoppojuoksun. Sen kunniaksi että olemme parisuhdeleirillä niin teimme myös sossupalkkaa tai meidän versioita siitä: "wau, hieno popa mainio koira milli tykkää.." "Älä sinä leluteline lässytä tunteista, treenataan nyt vaan!"

Juoppojuoksu diagnosoitiin johtuvan siitä, että Popa kyttää kosketusalustaa. Popa juoksee siis usein kohteelle, kuten alustalle kuin päätön kana, täysin ilman fokusta singoten vähän joka suuntaan kunnes osuu alustalle. Tämä ongelma on estänyt aloittamasta kunnolla esim. ruudun treenaamisen joten halusin saada siihen kunnollisia työkaluja Riitalta.

Riitta huomasi että olen palkannut Popan usein alustasta itseni luota tulevalla lelulla ajatellen että se lisää vauhtia. No bordercollieiden ihmeellisessä maailmassa se voi myös lisätä kyttäämistä mikä hidastaa vauhtia. Palkka jatkossa siis aina koiralle alustalle jotta minimoidaan jähmimistä aiheuttavat asiat.

Riitta ehdotti että aiheutetaan Popalle oikein aivohikeä ja laitetaan lelu kosketuslaustan taakse. Olen tehnyt tätä harjoitusta joskus Priyan kanssa ja Popan kanssa aloittanut sen harjoittelun, mutta kun vauhti alkoi jähmettyä niin jätin vaikeat treenit sikseen ja yritin luoda motivaatiota (joka ilmeisesti aiheutti enemmänkin jähmimistä).

Popalla on kaksi käskyä: se lähetetään joka alustalle johon sen pitää pysähtyä tai se lähetetään alustalle ja vapautetaan matkalta lelulle ennen kuin se osuu alustalle. Minun tehtäväni oli saada Popaa aktiiviseksi jotta se saa purettua jähmettymistään. Aluksi ongelma paheni ja pieni mustavalkoinen kyttäsi silmät kierossa asetelmaa. Saimme kuitenkin hyviäkin toistoja jossa Popa alkoi selvästi vapautua.

Tästä pääsimme seuraavaan ongelmaan. Olen Popan kanssa laiskistunut leikkimisen ja sosiaalisen palkan suhteen. En jaksa hikoilla palkan kanssa kun Poppeli leikkii hyvin ilmankin hikoilua. Kuitenkin purkaakseni jähmimistä ja ollakseni Popalle jotain muutakin kuin leluteline minun pitää tuoda itseäni enemmän peliin. Popan kaltainen vahvasti työorientoinut koira helposti ulkoistaa ohjaajansa, joten sille pitää opettaa nämä treenikentän tunteelliset puolet oikein kädestä pitäen. Teimme harjoitusta jossa kehuin Popaa ja se vastasi siihen, sitten minä palkkasin. Eritysiesti minun piti tarkkailla oikeita vapautumisen merkkejä kuten hännän heilutusta. Tosikko tuskin koskaan heiluttaa häntäänsä treenikentällä joten harjoittelemista riittää. Päivän pääläksy oli ehdottomasti: tuo itsesi peliin samalla tavalla kuin Priyan kanssa treenatessa niin Popakin voi tuoda itsensä eri tavalla mukaan. Ei teidän tarvitse molempien olla suorittavia robotteja.

Treenien jälkeen suuntasimme syömään takaisin mökeille ja ruuan jälkeen koitti treenisessio Päivin kanssa. Kammoksuin hieman tätä osuutta leiristä koska se oli minulle jotain niin uutta. Päivi aloitti treenit kysymällä, että miten hän voi auttaa meitä. Minä aloin avautumaan Popan liikennevalo-ongelmasta ja saikun jälkeisestä hankaluudesta rakentaa suhdetta Popan kanssa. Sain kuitenkin todeta, että Päivillä on röntgen-näkö, joka löytää oleellisen asian kaiken vuodatuksen alta. Aloimme puhua Priyasta.

Päivi heitti, että jos olemme kerran Popan kanssa parisuhdeleirillä niin Priya on se exä, joka täytyy käsitellä ennen kuin suhde Popan kanssa toimii paremmin. Sain tehtäväksi kirjoittaa ylös Priyaan liittyviä tunteita ja mielikuvia paperille. Paperin sisältö jääkööt vain minun silmilleni, mutta tiivistettynä se paljasti muutaman huomion: tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä etten ole hyväksynyt Priyaa sellaisena kuin se on. Mutta tunnen myös paljon kiitollisuutta koska juuri Priya on tutustuttanut minut koiraharrastuksen maailmaan ja punanutun vuoksi olen se kuka olen tällä hetkellä. Se on kasvattanut minua ihmisenä aivan valtavasti ja olen oppinut kaiken Priyalta. Olen sille monta läksyä velkaa. Priya on minulle aivan valtavan rakas ja juuri siksi syyllisyys hiertää niin syvällä.

Treenien lopuksi Popa pääsi iltalenkille Viski-bortsun kanssa. Ihania maisemia helposti merkatuilla reiteillä. Jopa minä en eksynyt kun pystyin orjallisesti seuraamaan tiettyä väriä.

Illalla jaoimme päivän kokemuksia ja keskustelimme Päivin johdolla kieltäytymisestä. Jokainen sai kertoa tilanteen jossa on sanonut ei jollekin tarjoukselle. Itse olen todella kiltti ja huono kieltäytymään joten toisten kokemusten kuunteleminen oli todella voimaannuttavaa. Porukasta löytyi useampikin henkilö jolta haluaisin oppia jotain kieltäytymisestä ja sitä kautta itsensä arvostamisesta.

Väsymys laski raskaan peittonsa silmäluomilleni jo kymmenen aikaan. Kävimme kuitenkin vielä Marjan kanssa lenkillä ja istuimme pitkään keittiössä iltapalalla. Sillä aikaa Popan piti olla syvässä unessa kuorsaamassa häkissään huoneessamme. Kun iltapala oli syöty ja raahauduin nukkumaan niin huomasin että Poppeli oli päättänyt murtautua häkistään ulos ja kääntää treenikassini ympäri. Namit olivat kadonneet parempiin suihin..

Sunnuntai

Sunnuntai valkeni jo paremmin nukutun yön jälkeen. Ensin ohjelmassa oli aamulenkki ja aivan liian myöhäinen aamupala. Sen jälkeen suuntasimme Popan kanssa Päivin treeneihin. Jatkoimme siitä mihin lauantaina jäimme, mutta nyt Popa pääsi mukaan harjoitteluun. Istuimme yhdessä lattialla ja hengitimme maagista hetkeä. Minun tehtäväni oli vain tarkkailla mitä koira tekee ja yrittää olla ohjaamatta sitä mihinkään. Tarkkailin Popaa tietynlaisella uteliaisuudella: mitä se tekee tälläisessä tilanteessa?

Popa tutki huonetta, kikkaili sohvan kanssa, tuijotti minua ja haukahteli kimeästi. Se oli kuitenkin myös rento ja lähellä haettua tasapainoa.Päivin mukaan se oli ikäryhmänsä edustajaksi hyvin tasapainoinen. Siitä myös paistoi, että se on erittäin älykäs koira, joka haki ympäristöstä haastetta nimenomaan aivoilleen. Keskustelimme siitä miten en ole vielä ehtinyt Popan kanssa pysähtyä ja miettiä millainen siitä on kasvanut. Pitkä sairasloma vei meiltä molemmilta paljon energiaa. Nyt kun Popa on saanut "terveen paperit" niin aika kysyä siltä millainen siitä on kasvanut ja hyväksyä tämä koira kaikella rakkaudella.

Treenien jälkeen minulla oli paljon aikaa miettiä itsekseni. Olen monesti myöntänyt olevani ärsyttävä perfektionisti. Perfektionismi on kuitenkin vain hienompi muoto ilmaista olevansa pelkuri. Täydellisyyden haku on pelkoa epäonnistumisesta. Siinä missä vaadin paljon itseltäni niin vaadin tahtomattani paljon myös koiriltani. Vaadin että Priya on jotain muuta kuin mitä se on koska vaadin sitä helposti myös itseltäni. Tämä oivallus oli yksi leirin suurimpia anteja.

Kaipaamani suunnanmuutos lähtee aidosta uteliaisuudesta ja hyväksymisestä itseäni ja koiriani kohtaan. Me ollaan juuri sellaisia toheloita kun me ollaan ja perfetinisti minussa saa lähteä lätkimään koska se ei ole aiheuttanut meille mitään hyvää. Tärkeintä on että me kaikki olemme onnellisia ja voimme hyvin. Kaikki muu on toisarvoista.

Syvällisen pohdiskelun jälkeen oli tokon vuoro Riitan opissa. Poppeli aloitti tekemällä samaa kosketusalusta-harjoitusta kuin lauantaina. Popa vastasi harjoitukseen jo tosi hyvin. Tämän postauksen kirjoitushetkellä Popa on tehnyt samaa harjoitusta kotona jo kaksi kertaa ja on parantanut suoritustaan joka kerta.

Aivohiki-harjoituksen jälkeen katsoimme maahanmenoja. Halusin saada Popan reagoimaan nopeammin maahanmeno-käskyyn. Se menee maahan mielestäni ihan hyvällä tekniikalla ja nopeasti, mutta reaktio ei tule selkärangasta. Heitimme Popsansaalle nameja maahan niin että käsky tuli heti kun se oli napannut namin suuhunsa. Pops alkoi vastata nopeasti myös tähän harjoitukseen.

Seuraavaksi keskustelimme Popan s-luoksetuloista. Se näyttää juostessaan siltä kun ei osaisi päättää tuleeko se perusasentoon oikealle vai vasemmalle puolelleni. Riitta arveli että se ei osaakaan. Kokeilimme luoksetuloa niin että näytin Popalle selkeästi kummalle puolelle haluan sen tulevan ja se suoristi linjaansa heti. Totesimme, että Popa on tehnyt tokoa sen verran vähän sairasloman jälkeen ettei vasen puoleni ole tullut sille vielä automaatioksi. Popalle oikean puolen perusasento on myös aina ollut helpompi vaihtoehto joten se ehkä siksi haluaisi vahvemmin tehdä tokonkin luoksetulot sinne.

Treenien jälkeen menimme Marjan ja Voltin kanssa lenkille. Näistä kaveruksista otettiin viimeisiä kaverikuvia keskenään ja sen ajattelu tuo näin jälkikäteen roskan silmään. Aivan mahtavaa että Popa on saanut kasvaa niin ihanan bestiksen kanssa kuin Voltti. Kun kirjoitan tätä niin Voltti juoksee paimentamassa pilvilampaita ja nauraa sieltä Popan toilailuille. Volde Voldemort elää kuitenkin myös minun, Popan ja Priyan muistoissa ja ajattemme täyä hassua ja iloista bordercollieherraa kaikella lämmöllä.

Mökin siivoamisen jälkeen saimme takaisin leirin alussa kirjoitetut kirjeet. Niiden lukemisen yhteydessä meitä kehotettiin kirjoittamaan toiset kirjeet itsellemme hamaan tulevaisuuteen. Näin leirin aikaiset opit ja pohdinnat jäävät itämään myös tulevaisuudessa.

Leirillä huomasin kuinka hieno koira Popasta on kasvanut. Reaktiivinen apina alkaa väistyä ja tilanne on tullut tasapainoinen nuori koira, joka rauhoittuu mihin vaan ja on kotonaan missä vaan. Tämä nuori koira luottaa myös minuun enemmän ja tahtoo olla kanssani. Töitä on vielä edessä mutta olen tyytyväinen siihen minkäläinen neiti hörökorvasta on kasvanut.

Leiri oli kokonaisuudessaan mahtava kokemus. En olisi etukäteen uskonut kuinka paljon pohdintaa saan tuotettua viikonlopun aikana. Kiitos kaikille leiriläisille ja etenkin kouluttajille onnistuneesta leiristä! Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!


lauantai 12. elokuuta 2017

Olipa kerran ihanien i-pentujen miitti 2017

Koirat saavat aikaan ihmeellisiä asioita. Olen sekä Priyan että Popan kautta saanut liudan "sukulaisia koirani puolelta", joista on tullut minulle yllättävän tärkeitä. Tällä viikolla treffasimme Wirneen i-pentueen kesken mökkeilyn merkeissä. Toivon todella että tästä tulee perinne, koska meillä oli aivan taas aivan hiton hauskaa!

Neiti "Anna nami" Oitis, Rouva "töpselinenä" Ilo, herra "Winkwink" Gatsby. neiti "Rullakieli" Priya, neiti "ihan kohta sinkoan tästä" Popa ja neiti "kieli" Hupi (kuva: Jenny Söderlund)

Varsinaisia i-pentuja paikalla oli 50% eli 3/6: Priya, Ilo ja Gatsby. Mukana meiningissä oli kuitenkin i-lapsosten lisäksi niiden jälkikasvua: Ilon tytär Hupi ja Tintin lapsonen Oitis (vaikka itse Tintti joutui jäämään kotiin juoksujen vuoksi). Popa pääsi mukaan hörökorvaisena outolintuna.

Käpyn omistajan ihanat vanhemmat lainasivat meille upeaa mökkiään Pälkäneellä. Ajoimme Jennyn kanssa sinne kaupan kautta ja olimme perillä joksus kolmen jälkeen. Suuntasimme heti metsään ja annoimme porukan päästellä höyryjä. Yllätyin positiivisesti molempien koirien käytöksestä. Priyalla on joskus taipumista kuumua isoissa porukoissa ja kolaroida sekä blokkailla silloin toisten koirien kanssa. Popa taas muuttuu helposti korvattomaksi ääliöksi. Tytöt käyttäytyivät kuitenkin nätisti. Popa vaikutti hieman eksyneeltä aussieporukassa. Ihan kuin se olisi puhunut eri kieltä muiden kanssa. 

Lenkin jälkeen menimme mökille grillaamaan ja lörpöttelemään. Ruoka oli todella hyvää ja juttua riitti samanhenkisten ihmisten kanssa. 

Kuva: Jenny Söderlund

Kuva: Jenny Söderlund
Ruuan jälkeen leikittiin. Leikimme koirallisia vesioita erilaisista lasten peleistä. Tuolileikkiä jäävillä (kuka on hitain!), rikkinäistä puhelinta koiran temppuradalla, mölkkyä niin että koirat lähetettiin kaatamaan kapulat sekä väriä koiran kanssa. Lisäksi kirjoitimme saman "Wirneen" koirillamme maahan.

Kalastajan ikuisti Jenny Söderlund 


Ilta pimeni ja menimme saunaan sekä kuutamouinnille. Oli kyllä mahtavaa pulahtaa kuumasta saunasta suoraan kylmään ja mustaan veteen. Vaikka pulahtamisesta ei voi minun tapauksessa puhua vaan pikemminkin hitaasti etenevästä nysväyksestä ja valtavasta kitinästä joka saatteli sitä.

Nukkumaan päästiin tietysti vasta lätinän sammuttua kolmen aikoihin. Poppeli nukkui häkissä onnettomuuksien välttämiseksi ja Priya vapaana sänkyni vieressä (tosin aamulla se löytyi sängystä).

Kuva: Jenny Söderlund 

Seuraavana päivänä kävimme vielä lenkillä, saimme, siivosimme sekä juorusimme vähän lisää. Kotiin palatessa minulla oli kaksi rättiväsynyttä koiraa.

Hienoa oli huomata miten helppoa koirieni kanssa on nykyään mennä. Jopa Popa käyttäytyi hyvin. Vain kerran se karkasi rallattelemaan ihan päättömästi ja vailla korvia.





keskiviikko 9. elokuuta 2017

Olipa kerran viralliset ruotokuvat ja epäilyttävä kohtu

Popa on päässyt taas aiheuttamaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Neiti hörökorvan kanssa odotin tuskastuneena eläinlääkärin vastaanotolla kahteen kertaan viikon sisälle ja eri syystä. Lompakko on siis keventynyt eläinlääkäriasemille ihan kivasti. Hauska fakta: Popa painoi toisella asemalla 17,0kg ja toisella 16,6kg.



Viime perjantaina Popa kävi virallisissa luustokuvissa. Varmaan jokainen nuoren koiran omistaja osaa samaistua siihen tunteeseen kun istut jännäämässä tuloksia. Purin kynteni lyhyeksi ja nypin hiukset päästäni. Kamalaa. Eläinlääkärin aula pitäisi nimetä uudestaan piinapenkiksi.

Kuvannut eläinlääkäri ei nähnyt kuvissa mitään ihmeellistä, mutta jännitys ei täysin poistunut. Olen kuullut liian monta tarinaa, että kennelliiton lausujat ovat olleet hyvin erimieltä tuloksista kuvanneen lääkärin kanssa. Jännäämistä kestikin sitten viikonlopun yli.

Kun tulokset vihdoin napsahtivat omakoiraan niin taakka tuntui putoavan sydämeltä:

Lonkat A/A
Kyynärät: 0/0
Selkä: LTV0 (normaali), VA0 (normaali)

Voi kuinka iloiseksi sitä voi tulla muutamasta numerosta ja kirjaimesta!

Olkapäät kontrollikuvattiin samalla ja nekin näyttivät tällä hetkellä ihan siisteiltä. Toki eihän niistä terveitä tule koskaan, mutta tällä hetkellä niiden tilanne on ihan hyvä. Toivotaan että saisimme mahdollisimman pitkään kivuttomia vuosia ja aikaa harrastaa yhdessä.

Samaan aikaan kun iloitsin terveystuloksista, nousi huoli toisaalta. Popa vuosi jotain ruskeaa limaa jalkojen välistä. Paniikissa soittelin läpi paikallisia eläinlääkäriasemia, joista rauhoiteltiin, että Poppelin juoksuista on sen verran vähän aikaa ja Popalla ei ole muita kohtutulehdukseen viittaavia oireita niin sain ajan vasta seuraavalle päivälle. Vuorokausi on kuitenkin pitkä aika keksiä pään sisällä kaiken maailman diagnooseja. Onneksi vietin aikaa mökillä lähellä 24h päivystävää eläinlääkäriasemaa parhaiden wirneen i-pentujen omistajien kanssa niin en jäänyt turhaa rypemään huolessa.

Tänään Popa kävi sitten ultrassa. Kohdusta ei löytynyt mitään hälyttävää, mutta sen seinämät olivat "epäilyttävät". Popa sai pilleriä naamaan ja käskyn tulla kuukauden kuluttua tarkistamaan tilanne uudestaan. Sterkkausta suositeltiin, mutta siihen ei tarvinnut ryhtyä heti.

Kaikenlaista huolta nuo karvakaverit osaavat järjestää.