maanantai 27. maaliskuuta 2017

Olipa kerran Priyan uusi harrastus



Minulle on aika monta kertaa ehdotettu, että kokeilisin Priyan kanssa rally-tokoa. Siinä kuulemma pärjää jopa paremmin rauhallinen, tarkka ja teknisesti taitava koira. Siinä ei tarvitse olla räjähtävän nopea vaan riittää kun koira työskentelee iloisesti ohjaajan kanssa. En ole aikaisemmin jaksanut tarttua ideaan koska en tunne lajia kohtaan sen suurempaa intohimoa. Satuin kuitenkin törmäämään seuramme facebook-sivuilla ilmoitukseen alkavasta alkeiskurssista. Kurssi oli sattumalta sopivaan aikaan ennen Popan tokotreenejä, joten ilmoitin Priyan mukaan hetken mielijohteesta.

En edelleenkään tunne suurta intohimoa rally-tokoa kohtaan. Pääsyy lajin kokeiluun löytyy siitä, että haluaisin tarjota Priyalle jotain sellaista missä se kokee olevan hyvä ja jossa minä voin olla siihen täysin tyytyväinen. Tunnen tällä hetkellä suurta turhautumista Priyan kanssa tokoilusta. Siitä on jo pitkän aikaa puuttunut kaikki ilo ja tekemisen riemu. Popan kanssa menen kentälle tekemään käsitargettia ja olen onneni kukkuloilla. Priyan kanssa tokoiluun liittyy tällä hetkellä joku paha sivumaku mitä en ole saanut karistettua. Toivon että rally-tokon (ja koiratanssin) kautta voisin tarjota Priyalle vihdoin sellaisia kokemuksia, että se osaa ja minä olen tyytyväinen siihen. Koska vaikka kuinka yritän peitellä tyytymättömyyttäni niin se paistaa tokotreeneissä läpi ja vaikuttaa Priyan mielialaan. Rumasti ilmaistuna: haluan loistaa Priyan kanssa jossakin. Se tekisi todella hyvää meidän väliselle suhteelle.

Tänään oli ensimmäinen kerta alkeiskurssilla ja huomasin heti tehneeni oikean valinnan. Priyalla on vahva seuraaminen joten harjoitukset olivat meille helppoja. Koska sain tukea Priyaa kehuilla niin se teki töitä koko ajan keskittyneesti eikä äännellyt ollenkaan. Priyan häntä heilui ja silmät loistivat koska se tiesi koko ajan tekevänsä oikein. Tämä aiheutti minulle huonon omantunnon. Tokossa Priya ääntelee, komentaa, hukkuu ja laahustaa satunnaisessa järjestyksessä. Sille on kertynyt räjähdysmäinen odotusarvo liikkeiden loppuihin, joissa se tietää minun vapauttavan sen kehuihin. Priya näytti olevan valtavan tyytyväinen itseensä kun se tiesi tekevänsä oikein ja tokossa olen tarjonnut sille vain omaa turhaumaani. Miksi en ole aikaisemmin trjonnut Priyalle lajia, jossa sen on hyvä olla? Priya on minulle niin korvaamattoman rakas, että haluan tarjota sille sellaista tekemistä jossa se saa loistaa ja tuntee olonsa hyväksi.

Tunnin aluksi kurssin kouluttaja esitteli meille lajia yleisesti ja kertoi säännöistä. Hän tarjosi meille helpon muistisäännön kylttien kanssa: jos kyltin tehtävä kääntää suunnan niin silloin se suoritetaan kyltin edessä, jos ei niin vieressä. Olin täysin eksyksissä kylttien kanssa ja käännyin koko ajan väärään suuntaan vaikka nuoli selvästi osoitti toiseen. Ohjaajan aivot tarvitsevat siis eniten treeniä. Priyan työskentelyä kouluttajamme ihaili kovasti: se voisi mennä kurssin jälkeen suoraan kisoihin kunhan ohjaaja vaan oppisi kulkemaan kylteillä.

Teimme kahta pientä rataa, jossa oli kääntäviä kylttejä. Ainut meille tuntematon tehtävä oli saksalainen täyskäännös, jossa koira kääntyy eri suuntaan kuin ohjaaja (kiertää selän takaa päätyen takaisin vasemmalle puolelle). Naksuttelin tämän Priyalle niin, että se sai ensin tarjota selkäni takaa pyörähdystä ja lisäsin lopuksi mukaan vain oman käännökseni vastakkaiseen suuntaan. Neiti punainen oli oikein tohkeissaan ja hössötti välillä ympäri ensin etuperin ja sitten vielä varmuuden vuoksi uudestaan peruuttaen. Hassu!




lauantai 25. maaliskuuta 2017

Olipa kerran tassuilla koreaksi

Kaikki lähti siitä kun luin Popan siskon Nilan blogista maininnan, että he saattaisivat olla kiinnostuneita koiratanssista. Minullahan välähti saman tien että meidän on PAKKO mennä johonkin yhdessä tanssimaan. Tunnen todella vähän ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita tästä ihanasta lajista, joten innostuin siitä ajatuksesta että minulla saattaisi vihdoin olla kaveri, jonka kanssa puida tätä lajia.



Odotettu päivä tuli vihdoin tänään kun pakkasimme koirat autoon ja ajoimme Akaalle Dream team areenalle Salla Haaviston oppiin. Tiedossa oli kokonainen päivä tanssahtelua. Nila ja Popa treenasivat molemmat aloittelijoiden ryhmässä. Meille oli varattu kuusi (? sekosin laskuista) lyhyempää pätkää pitkin päivää, jonka aikana kävimme lajin alkeita läpi.

Aloitimme ilman koiraa harjoittelemalla lyhyen koreografian pirates of the caribbean-musiikkiin. Tässä vaiheessa jo alkoi hymy nousta huulille. Tälläinen on niin minun juttuni. Miksi tuhlaan aikaani marssien jäykkänä ja ilmeettömänä tokokentillä kun saisin tämän lajin parissa liikkua ja esiintyä juuri sillä luovalla hulluudella jota minusta irtoaa. Minua ei ole tehty värittämään linjojen sisällä. Minut on tehty esittämään taistelevaa merirosvoa samalla kun teetän koirallani temppuja. Miksi en ole aikaisemmin tajunnut yhdistää kahta intohimoani: koiran koulutusta ja luovaa tarinankerrontaa.

Osaavammilla koirakoilla oli jokaisella oma aikansa varattuna kouluttajan kanssa jonka aikana he kävivät ohjelmaa läpi. Seurasin koulutusta kuola valuen ja kirosin sitä etten tajunnut ilmoittaa myös Priyaa koulutukseen. Olisin saanut Priyan ohjelmaan uusia ajatuksia. Oli aivan mahtavaa katsoa osaavampien koirakoiden työskentelyä ja sitä miten ohjelmaa oikeasti rakennetaan.

Aloittelijoiden ryhmä aloitti opettelemalla liikkumaan koiran kanssa. Kouluttaja soitti erilaisia musiikkeja ja meidän tehtävämme oli liikkua koiran kanssa musiikin tahtiin. Tokokoiralle ohjaajan erikoinen liikkuminen voi olla uusi ja ihmeellinen juttu ja siksi kouluttajamme piti tärkeänä opettaa koira siihen. Hän tekee pennusta asti koiran kanssa harjoituksia jossa hän liikkuu erikoisesti ja totuttaa näin treenikaverin tulevaan virkaansa koiratanssikoirana. Popalle minun liikkumiseni nousi saman tien päähän. Olen tässä kohta kolme kuukautta hyssytellyt sitä ja tehnyt liikkeitä teeskennellen kivipatsasta. Sitten kun lähdin liikkeelle niin Popalla vähän kilahti. Se haukkui aikalailla koko treenien ajan ja yritti joka välissä maistaa minua. Toivon että tämä tasaantuu kun minun liikkumiseni ei ole enää niin uutta ja hienoa koska muuten meillä on pienoinen ääniongelma työstettävänä.

 Jokaiselle koiralle sopii myös erilainen musiikki. Musiikki tulisi valita niin etä se sopii koiran luonnolliseen liikkumiseen. Hitaalle koiralle (Priyalle) tulisi valita vieläkin hitaampi musiikki, jotta koira näyttää näin nopeammalta. Huomasin aika nopeasti että säpäkälle kakaralle oikea musiikki on nopea ja jollain lailla räjähtävä. Popa liikkui parhaiten yhteen hevin soidessa. Hitaiden kappaleiden aikana se turhaantui ja "juoksi pakoon" kappaletta.

Me aloittelijat teimme viittä perusliikettä: ympäri pyörähtämistä, jalkojen välistä pujottelua, hyppimistä, peruutusta ja ohjaajan ympäri pyörimistä. Näitä liikkeitä opettelimme käyttämään eri tavoilla. Esimerkiksi jalkojen välistä pujottelu muokkaantui käsien välistä pujotteluksi ja koiraa pystyi hypyttämään käsien ja jalkojen yli.

Meidän pyydettiin miettimään joku kappale joka mielestämme sopisi koirallemme ja "koeajaa" se läpi. Menimme kentälle ja temppuilimme siellä musiikin soidessa. Valitsin Popalle Moana-elokuvasta tutun "You´re welcome"-kappaleen. Kappaleen laulaa hieman omahyväinen puolijumala Maui. Moana yrittää pakottaa Mauin mukaansa omaan seikkailuunsa koska pahiksen herääminen oli alunperin puolijumalan syytä. Maui kuitenkin vain kuvittelee, että Moana on tullut kiittämään häntä kaikista ihmeistä mitä Maui on tehnyt. Lopuksi Maui varastaa Moanan veneen ja jättää hänet saarelle.

Minulla on joskus Popan kanssa samanlainen olo. Se tuntuu kuvittelevan että koko maailma pyörii sen ympärillä ja hän on saanut ihmeteollaan aikaiseksi koko elämän. Mäkätykseen se vastaa tyynesti: "Ole hyvä että saat työskennellä kanssani." Lopuksi se jättää minut saarelle ja varastaa veneeni.

Koeajo meni hieman penkin alle koska Popalla kilahti niin pahasti ettei se kyennyt syömään. Teimme vähän temppuja ja riehuimme musiikin tahtiin. Namit neiti kuitenkin sylki ulos sen minkä haukkumiseltaan pystyi. Luulin että olimme päässeet tämän ongelman yli. Nähtävästi liikkuminen oli saikusta kärsineelle Popalle todella paha häiriö.

Lopuksi teimme koirien kanssa sen koreografian mitä harjoittelimme aamulla. Vaikeaa! Varsinkin kun temput olivat Popalle todella tuoreita eikä niihin ehtinyt liittää mitään sanallista vihjettä. Popalla oli kyllä aivan superkivaa ja niin oli ohjaajallakin.

Päähän jäi paljon ajatuksia ja vielä enemmän inspiraatiota oman ohjelman rakentamiseen. Kouluttajamme sanoi, että hänen mottonsa koiratanssissa on: "se mitä et saa piilotettua, korosta!" Tämä mielessä päästän luovuuteni valloilleen ja alan säännöllisesti harjoitella myös tätä lajia varten.

Popa ja Nila. Tuhmempi hihnassa koska se meinasi tälläkin kertaa varastaa veneeni ja hylätä minut saarelle (Kuva: Sanna Kiretti)






sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Olipa kerran Popan kuntoutus kaavioina

Popan kuntoutus alkaa olla kohta jo loppusuoralla (pessimistin täytyy tähän vielä mainita: jos kaikki menee hyvin). Nyt huidellaan viikossa 10 (pääsimme jo tuplalukuihin!) kun viime perjantaina napsahti täyteen 9 viikkoa tähystyksestä. Popan kaulassa on roikkunut mukana aktiivisuuspanta koko kuntoutusprojektin ajan. Sen keräämille tietoja on analysoitu, niille on naureskeltu ja niitä on ihmetelty ("mitä ihmettä Popa on voinut touhuta keskellä yötä?!"). Halusin tehdä itselleni muistoksi koosteen Popan tilastoista ensimmäisen 2kk ajalta. 

Kirjoitin aktiivisuuspannasta tarkemmin tässä postauksessa.  


1 PÄIVÄ TÄHYSTYKSESTÄ:
Popa käytännössä nukkui, se vain söi ja kävi muutaman kerran ulkona tarpeillaan koko päivän aikana. Se vietti aikaansa paljon häkissä. Sillä oli aika vahvat kipulääkkeet joten minusta tuntui että se vietti suurimman osan ajassa jutellen joillekin vihreille miehille, joita se tapasi patjansa sisältä.




1. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Tämä oli yölevottomuuden kulta-aikaa. Niinkuin tästäkin esimerkkipäivästä näkee niin Popalla on ollut jotain yöllistä projektia. Popa alkoi olla jo omasta mielestään terve ja alkoi olla aika tympääntynyt häkkilepoon ja lyhyisiin ulkoiluihin.Tekemisen puute purkaantui huonosti nukuttuina öinä. Vihreät kohdat kaaviosta ovat olleet Popan ainoat viihdykkeet: lyhyet alle 15min jaloittelut. Silti Popa oli edelleen tosi väsynyt ja nukkui paljon.


2. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ
Tässä näämme kaksi hyvin erilaista päivää, josta ensimmäinen (28.1) oli yksi näitä epätoivoisia päiviä, jonka minä vietin kokonaan kotona Popan kanssa. Toisen (25.1) Popa vietti joko yksin tai Jonin kanssa kotona. Näinä aikoina muistan uhanneeni muuttaa pois kokonaan muutamaksi viikoksi jotta Popa malttaa levätä. Se oli kanssani paljon levottomampi koska sen oletusarvo minun läsnäolostani liittyi aktiviteetteihin. Jonin kanssa ei ikinä tapahdu mitään joten sen ajan voi ottaa rennosti. Huomatkaa kuitenkin, että päivät eivät sisällä tummaa vihreää ollenkaan eli liikkuminen on ollut edelleen hyvin kevyttä ja rajattua. 


 3. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Jumppaaminen ja lenkit alkoivat. Ne näkyvät tässä esimerkkipäivässä tummina vihreinä alueina. Popa ulkoili noin 15-20min kerrallaan ja teki kotona jumppaa. Tässä esimerkissä näkyi myös Popan öinen pakomatka. Se olis siis avannut itse häkkinsä lukon ja heräsin siihen kun neiti kipitti pitkin asuntoa. Jostain syystä pakomatka oli vauhdista huolimatta tallentunut valkoiseksi,


 4. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Rasitus lisääntyy mikä näkyy tummien vihreiden palkkien kasvuna. Tässä vaiheessa Popa alkoi olla jo todella oma itsensä ja se näkyi kaikenlaisena puuhasteluna aina tilaisuuden tullen.


 5. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Kun päästiin neljän ensimmäisen kriittisen viikon yli niin Popalle koitti vapaus jatkuvasta aitaus/häkkilevosta. Se sai puuhastella vapaammin vapaana asunnossa ja sehän näkyy kaavioissa. Tasan kuukausi leikkauksesta ja Popan aktiivisuus näytti tältä. Vieläkin tumman vihreän aktivisuuden osuus on pieni. Yöllä on vieläkin puuhasteltu. 


6. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ: 
Rasitus lisääntyy ja tumman vihreät palkit senkun kohoavat. Jumppa alkaa myös olla rankempaa ja jättää siis jälkensä kaavioon tummempana vihreänä kuin aikaisemmin. Popa on ollut tänä esimerkkipäivänä yksin kotona 11-15 ja illalla uudestaan Priyan treenien ajan 17-20. 


7. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Vapaus ja rasitus lisääntyy. Tummanvihreä alkaa valloittaa ruututilaa. Popa lenkkeili jo enemmän (hihnassa tosin ja leppoisaa vauhtia). Kun päivällä on saanut purkaa itseään enemmän niin yöllä meno onkin sitten ollut rauhallisempaa.



8. VIIKKO TÄHYSTYKSESTÄ:
Kaksi kuukautta tähystyksestä. Vaikka vielä ollaan hihnassa niin lenkit ovat pidempiä ja kulkeminen vapaampaa. Popa aloitti myös "treenaamisen" kevyesti. 


Projekti jatkuu vielä, mutta niinkuin kaaviostakin näkyy, olemme tulleet jo niin pitkälle! Kohta käyrät alkavat näyttää jo normaalia Popamaista arkea 12h puuhasteluineen (toivottavasti ei nyt sentään enää, ehkä se on aikuistunut). 



perjantai 17. maaliskuuta 2017

Olipa kerran osteopaatilla

Tänään kävimme Popan kanssa Pirkkalassa hakemassa mielenrauhaa ja uutta näkökulmaa mustavalkoisen pirulaisen kuntoutukseen. Popan siskon omistaja suositteli meille käyntiä osteopaatilla jo tammikuussa. Koska meillä ei ollut valmista hoitosuhdetta osteopaattiin niin varaus meni yli kuukauden päähän. Olisikohan sitä pitänyt lähteä lukemaan osteopatiaa. Näyttää siltä että töitä riittää.

Tänään Popa kuitenkin pääsi Maaria Kaiperlan hyppysiin Pirkkalassa Dogcaren tiloissa. Maarian kotivuilla osteopatiaa kuvataan seuraavasti:

Osteopatia on hoitotiede, jonka lääketieteen Tri A.T.Still loi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Still kehitti menetelmän, joka vahvistaa elimistön omia puolustusmekanismeja. Samalla menetelmä auttaa elimistöä parantamaan itse itseään. Pohjois-Amerikasta hoitomenetelmä rantautui Isoon Britanniaan, jota pidetään nykyisin yleisesti osteopatian emomaana.

Osteopatia ei ole hierontaa, ”niksauttelua” tai fysioterapiaa, vaan kokonaisvaltainen hoitomuoto. Sen avulla pureudutaan ongelmien syihin ja alkuperään, eikä pelkkiin seurauksiin. Perusajatuksena on, että vain esteetön selkärangan toiminta mahdollistaa elimistön terveen nestekierron ja hermoviestinnän. Jos näissä toiminnoissa on häiriöitä, häiriintyy koko elimistö tai sen osa-alueita aiheuttaen erilaisia oireita tai sairauksia. 

Popa oli vastaanotolla aluksi ihan liekeissä. Se karkasi minulta kerran koko huoneesta ja rallatteli hetken omiaan käytävällä. Se yritti tonkea roskista ja sättäili ympäriinsä. Maaria kyseli meiltä aluksi taustatietoa siitä miksi olimme vastaanotolla. Kerroin, että Popalta on tähystetty molemmista olkapäistä ocd 9 viikkoa sitten. Se ei ole ontunut enää ensimmäisen viikon jälkeen, mutta on toistuvasti jäykkä liikkeellelähdöissä ja venyttelee mielestäni etupäätään häiritsevän paljon. Hierojalla se on käynyt kahdesti ja jumittaa selästään ja lapojen ympäriltä. Se myös pureskelee paljon takapäätään iltaisin, etenkin vasemmalta puolelta. 

Maaria alkoi töihin näiden tietojen perusteella. Oli ihan käsittämättömän mielenkiintoista nähdä Popan reaktio hoitoon, Aluksi se oli vähän sen näköinen ettei ehtisi tässä makoilla. Sitten Maaria pääsi kohtaan joka tarvitse hoitoa. Koko koiran ilme muuttui ja se alkoi kuunnella tuntemuksia. Hoidon edetessä se siirtyi ihan sijaistoiminnoille ja alkoi pakonomaisesti rapsuttaa itseään. Sen ilme vaihtui kuuntelevan valppauden ja hämmästyksen välillä. Lopuksi se huokaisi syvään ja rauhoittui.

Popasta löytyi hoidettavaa oikein urakalla. Koko koira tuntui olevan tukossa koko lanneselästään ja etupäästä aina niskaan asti. Pahiten osumaa oli ottanut vasemman takajalan alue. Maaria arveli että se on ollut todella kipeä. Popa yritti koko hoidon ajan "piilottaa" vasempaa takajalkaansa alimmaksi ja reagoi sen alueen käsittelyyn selvästi eniten. Lopuksi takapää saatiin rentoutumaan ja Popa vastasi tähän huokaisemalla syvään ja rentoutumalla patjalle.

Hoidossa edettiin todella koiran ehdoilla. Maaria ei pakottanut Popaa mihinkään ja antoi sen valita itse oman asentonsa. Hän sovelsi omaa hoitoasentoaan koiran mukaan. Minun tehtäväni oli vain pysyä Popan pään lähellä jotta kakara tunsi olonsa turvalliseksi.

Hoidettavaa oli liikaa yhdelle kerralle, joten Popa sai uuden ajan kuukauden päähän. Maaria käski liikuttaa Popaa niinkuin tähän astikin olen liikuttanut. Se saattaa hoidon jälkeen hetkellisesti muuttua huonommaksi ennen kuin liikkuminen alkaa parantua. Mielenkiinnolla odotan onko osteopatiasta apua Popalle.

Tämä on vanha kuva hierojan vastaanotolta kolmisen viikkoa sitten. Oli pakko keksiä joku kuvitus tähänkin postaukseen.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Olipa kerran 2kk tähystyksestä

Aika on laukannut eteenpäin ja voin innoissani todeta että Popan tähystyksestä on jo 8 viikkoa. Eli nostetaan malja sille, että yksi elämäni hermoja kiristävimmistä projekteista on kestänyt jo kaksi kuukautta. Tämän kunniaksi polkaistiin käyntiin uudet jumppaohjeet fysioterapeutilta.

Viikot 9-12

Liikuntaa 40min 3-4krt päivässä. Meillä on kahdenlaisia lenkkejä: toisissa hakeudutaan epätasaisiin maastoihin, kävellään hiljalleen ja etsimme mäkiä mäkitreeniä varten. Toisissa lenkeissä mennään tasaisella, mutta kovaa. Tässä on nyt käynyt nyt niin että minä, kaiken hikoilun vihaaja, joudun käymään juoksulenkeillä. Ohjelmaan lisätään nimittäin hiljalleen lisääntyviä juoksupätkiä, jossa minä hölkkään ja Popa joutuu ravaamaan pitkää ravia kanssani. En ole oikein vielä sisäistänyt miten tämä toteutetaan koska juoksuaskeleni aikana Popa vetää kierrokset kattoon ja yrittää singota täysiä eteenpäin tai roikkuu kiinni hihassani. Asia sisältää siis hieman opettelua. Vapaampaa liikkumista toteutetaan myös flexin kanssa.

Popa käy uimassa 2krt/viikossa ja se RAKASTAA tätä. Jopa suihkusta on tullut miellyttävämpi kokemus koska sen jälkeen saa pulahtaa ihanaan altaaseen.

Vanhoista jumppaliikkeistä ohjelmassa on edelleen ristikkäisten tassujen nostelut, etupää ja takapää tasapainotyynyllä tönimiset ja takapään voimaharjoitus, jossa Popa seisoo etupää korokkeella ja takapää tyynyllä.

Jumppapallon kanssa ollaan kokeiltu kaikenlaista erilaista. Popa seisoo sen päällä ja antaa tassuja minulle vuorotellen. Ollaan kokeiltu myös asennon vaihteluita. Lisäksi Popa on opetellut kahdella jalalla kävelyä niin että sen etupää on tyynyllä ja minä pyöritän palloa eteen ja taaksepäin niin että Popa "kävelee" mukana.

Popa on opetellut myös takapäänsä peruuttamista erilaisille alustoille ja yhä pienempiin vateihin ahatautumista (kaikilla neljällä tassulla "4-in-1").

Voimaharjoitus käännetään tällä viikolla myös toisinpäin eli Popan etupää on nyt tasapainotyynyllä ja takapää ylempänä alustalla.

Lisäksi meidän pitää harjoitella lihasvoimaa ja liikkuvuutta istumaan/seisomaan/maahan toistoilla niin että Popa tekee ja ylläpitää asennot korrektisti. Eli toisin sanoen tehdään kaukoja! Vihdoin jotain tokomaista.

Lisäksi treenaamme syviä lihaksia cavalettiharjoituksella, jossa Popan pitää nostella koipiaan hieman kohotettujen rimojen yli.

Elämä helpottuu nyt myös sillä lailla että Poppeli saa itse kävellä rappusia! Meneväisen kakaran vangitseminen syliin kesken lenkin poraiden ajaksi onkin ollut ihan hemmetin ärsyttävää, joten mielelläni annan sen tehdä tämän homman itse.

Pitäkää peukkuja että olkäpäät kestävät tämän seuraavankin askelen kuntoutuksessa ja voimme jo neljän viikon päästä alkaa pikkuhiljaa elää normaalia elämää.

Ja sitten ihan toiseen aiheeseen. Pitää päästä toteamaan että koiraharrastuksen parhaita puolia on kyllä koirien lisäksi ystävyyssuhteet. Sekä koirien että ihmisten väliset. Minusta on mahtavaa seurata kuinka Popa 3kk tauon jälkeen pääsee hieman vapaammin moikkaamaan sille rakkaita tuttuja koiria. Niiden välille kehittyy aitoja ihania suhteita, joiden ilmentymistä on aivan mahtava seurata. Samalla minua surettaa koska huomenna Priya pääsee viimeiselle lenkille (ainakin pitkään aikaan) yhden "lapsuudenkaverinsa" kanssa joka muuttaa pois. Näiden koirein välillä on ollut aina ainutlaatuinen suhde ja meille tulee hurja ikävä tätä koirakkoa. Toivottavasti törmäämme heihin vielä.

Popa siis pääsi tänään uimaan bestiksensä Voltin kanssa ja näillä tyypeillä pulikoinnin jälkeen yhteinen kaivuuprojekti. Näillä kahdella osuu kyllä niin jutut yhteen (niinkuin omistajillaankin).

Siinä on intohimoisen insinöörin ja äkkipikaisen bisnesnaisen yhteinen projekti.



perjantai 10. maaliskuuta 2017

Olipa kerran Popan ensimmäiset treenit tähystyksen jälkeen

Eilen tapahtui jotain historiallista ja Popa pääsi mukaan ensimmäisiin Riitan tokoihin melkein 3kk. Minun oli tarkoitus pitää Popa vielä poissa torstain treeneistä tuonne 13vko asti (mitä voidaan tällä hetkellä pitää tämän projektin maalilinjana jos kaikki menee hyvin). Priya kuitenkin päätti toisin. Se aloitti vuosisadan valeraskauden. Punainen on ollut todella turvonneen oloinen, väsynyt, haluton ja haaveileva. Se tekee pesää ja maitoa. Halusin ottaa siltä kaiken ylimääräisen treenin pois ja antaa sen potea valeraskautensa rauhassa. Priyan toivuttua täytyy vakavasti harkita sen sterkkaamista.


Poppana pääsi siis puolittain hommiin. Sovimme, että se tekee vain tunnin rauhalliset harjoitukset. Meidän onneksemme Riitta oli kuitenkin suunnitellut toipilaalle sopivan tunnin ja Poplata jäi vain perusasentoharjoitus väliin.

Aloitimme tunnin paikkamakuuharjoituksella. Olemme tehneet paikkamakuuta ideana rauhoittuminen rivistöön. Keskitymme luomaan pennuille ensin oikeaa mielentilaa paikkamakuurivistöön häkin ja makuualustan avulla. Pennuille on jo aikasiemmin opetettu rauhoittuminen häkkiin ja alustalle ja paikkiksen mielentilaa luodaan nyt näiden tuttujen apuvälineiden avulla. Tässä harjoituksessa ei ajatella nyt sfinksinä makaavaa koiraa vaan rentoa ja rauhallista koiraa, joka makaa rivissä luottavaisena.

Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että Popalta pääsi hieman meteliä. Se pysyi alustalla, mutta tarjosi sen päällä kaukoja, lonkalle menoa, peruutusta ja kylkimakuuta hirveänä hyrränä. Riitta pyysi minua ottamaan sen pannasta pois alustalta jos se alkaa ääntelemään ja kehumaan sitä rauhallisesti jos se oli hiljaa. Palkkausväli tulisi Popan kanssa pitää maltillisena. Kiihkeän koiran kanssa tiheä palkkausväli asiassa jonka se jo osaa nostaa helposti odotusarvoa liikaa ja se aiheuttaa hätäisyyttä ja turhaantumista.

Toisessa harjoituksessa harjoittelimme paikkamakuun toista puolta eli sitä sfinksinä makaamista. Koiralle asetettiin namu eteen ja sitä siveltiin kyljestä. Kesken sivelyn koiran vapautetaan namille. Kun koira kestää sivelyn paikoillaan, sitä aletaan töniä kevyesti kyljestä. Sen kuuluisi pitää tassunsa paikoillaan tönimisestä huolimatta. Jos tassu liikkuu niin namu katoaa ja koira saa uuden tilaisuuden. Harjoituksen ideana on luoda koiralle selkeä kuva paikoillaan pysymisen ideasta.

Popalle tämä harjoitus on tuttu kuntoutuksesta. Hallilla se kuitenkin osoittautui vaikeaksi. Perinteinen "kyllä se kotona osaa" tilanne. Popa iski silmänsä kiinni siskoonsa Loveen eikä kyennyt enää keskittymään. Harjoitus oli siitä tylsä ja koska en voinut palkata neitiä mielenkiitoisemmin niin tunsin olevani hieman aseeton. Popalle Loven tuijottaminen oli palkitsevampaa kuin minun palkkani. Tyydyimme vain palkkaamaan Popaa siitä että se katsoi ympäristön sijaan namia.

Lopuksi keskustelimme perusasennosta ja tarkemmin meidän kriteereistämme siinä. Riitta pyysi meidät miettimään mikä on perusasennon kriteerimme. Tarkoittaako perusasento sitä että "tule sivulleni ja pidä kontakti minuun" vai tarkoittaako se vain "tule sivulleni" ja meillä on erillinen käsky kontaktin pitoon. Tässä asiassa kannattaa olla reilu koiralle alusta asti. Mustavalkoisuus vie pitkälle ja näin pennun koulutuksessa on mahdollista toteuttaa omaa kriteeriään alusta asti.

Riitta kertoi itse pitävändä omana kriteerinään sitä, että sivulletulo tarkoittaa samalla myös katsekontaktia. Koira saa katsoa ympäristöä vain ohjaajan luvalla. Tällä tavalla koira on aina sivulla ollessaan töissä eikä ohjaajan tarvitse miettä onko se täysin kuulolla vilkuillessaan ympärilleen. Ohjaajalla on myös vastuu vapauttaa koira jotta sen ei tarvitse olla rankassa asennossa kauaa eikä vastuu ole koiralla.

Kotiläksyksi saimme miettiä perusasentomme kriteeriä ja sit miten haluamme jatkossa toimia sen kanssa. Saimme kotiläksyksi myös käsitargetin keston (ilman että Popa syö kättäni samaan aikaan).

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Olipa kerran vesipeto

Tänään Poppeli pääsi toista kertaa pulahtamaan altaaseen. Tällä kertaa menimme osittain kuokkimaan Popan siskon Nilan vuorolle. Neiti Nilalla oli ihan omat intohimonsa uimista kohtaan. Siitä oikein paistoi että pieni koira ei voi tykätä yhtään enempää.



Popa sen sijaan oli tällä kertaa rauhallisempi ja maltillisesti uinnin suhteen. Luulen että ensimmäisellä kerralla kilarit nosti esiin se, että Priya oli mukana. Mikään ei höyrytä Popan päätä enemmän kuin se, että Priya pääsee ja hän ei. Priyan uiminen ja lelujen hakeminen kiehautti siis enemmän kuin itse vesi.

Popa selkeät aluksi hieman jännitti vettä. Se piippasi ja ui jäykemmin eikä luottanut lähteä pidemmille lenkeille. Vaikka se ei varsinaisesti tullut altaasta ulos niin se kävi välillä rampilla ikään kuin tarkistamassa, että se on paikoillaan.

Loppua kohden se rentoutui ja alkoi uida pitkää lenkkiä allasta ympäri. Se parkkeerasi rampille vain tuijottamaan vettä ja vaatimaan, että joku heittäisi sille jotain. Se myös kehitti altaaseen molahtamisesta ja pärskeiden napsimisesta itselleen hupia.

Popan uintitekniikka sai kehuja. Se käyttää kroppaansa hyvin noin nuoreksi koiraksi ja seuraavalla kerralla kokeilemme uintia osan aikaa ilman liivejä.

Meidän omalle vuorolle uimakaveriksi tuli siskoni koira Panu. Herra luppakorva uitettiin altaassa sen tahdosta huolimatta. Hakatun näköinen spanieli räpiköi ympäri allasta yllättävän reippaasti.

Tämän postauksen idea on jakaa nämä videot muistoksi itselleni.

Video Nilasta ja Popasta (Popaa vielä jännittää):





Popa ja Panu ui (Popa alkaa rentoutua):